Olipa kerran aika, nyt jo mennyt, mutta samalla tässä hetkessä, jolloin taivaalle syntyi kirkas tähti. Kuu katseli sitä ja rohkaisi – olet niin ainutlaatuinen, että voisit tulla näkyväksi päivälläkin. Astu auringon valoon kuten minäkin, ota siitä voimasi ja anna sen tehdä sinut näkyväksi. Pieni tähti kuunteli, mutta käpertyi pehmeän yöpimeyden syliin. Tähtiä oli niin paljon muitakin. Se oli avaruuden lapsi, kuun kumppani, turvallisesti kaukana maan pinnalta. Se oli syntynyt valaisemaan varjoja, kertomaan taivaisesta toivosta. Mutta se oli näkyvä vain niille, jotka sattuivat sen omalla kulkumatkallaan kohtaamaan.
Tulipa kuitenkin aika, ei kovin kauan sitten ja kuitenkin siitä on jo tovi, kun tähti alkoi nähdä unia toisenlaisista maailmoista. Pyramideista, joiden alle oli haudattuna aarteita ja elämänvoimaa. Vuorista, joiden päältä näki rajattoman maan ja taivaan. Torneista, joista avautui linnunradan kierto. Syvistä meristä, joiden pohjalla kimmelsi timantteja ja helmiä. Se näki näkyjä taivaisista ja maanalaisista lohikäärmeistä. Puhuvista puista. Kultaisista kotkista. Leikkivistä karhuista. Kesyttömistä susista, jumalatar-joutsenista ja lääkekäärmeistä. Ja ihmisistä, joissa loisti puhdas sydänvalo. Tähti kuuli kutsun. Rohkaistui. Sittenkin se tahtoi kokea, aistia, tulla näkyväksi, osaksi kaikkea! Niinpä se laskeutui maahan, keskelle kirkkainta kesäpäivää. Kokeakseen mystisen seikkailun nimeltä ihmisyys.
Meni kauan, vuosia, ehkä vuosituhansia. Tähti vaelsi. Se kulki osana auringonmaata, mutta tuli poltti sitä. Vesi puhdisti myrskyn lailla. Musta maa raapi haavoja nahkaan, tuuli sekoitti ajatuksia. Valo sai kuitenkin sen jatkamaan matkaa, koska valo, se näytti tien eteenpäin, kutsui kaipauksellaan. Kunnes eräänä tuntemattomana päivänä, yhtenä monista hetkistä, tähti päätti tulla näkyväksi ja kuuluvaksi osana maata ja taivasta. Se valitsi elää siltana näkymättömän ja näkyvän välillä, kylpeä auringon valossa verhoutuen välillä kuun kainaloon. Se valitsi olla kokonainen tässä ja nyt – suuri valo pienen ihmisen nahoissa. Koska niin ylhäällä kuin alhaalla – tähti löysi kodin.
Onko tämän suurempaa mysteeriä? Sitä tarina ei kerro, mutta ehkä haluat itse sen selvittää?
Katja
Lue täältä lisää Shamarian nimen synnystä (uutiskirjeen teksti joulukuu-18)
Shamaria -logo
Kultainen feminiininen kolminaisuus: Äiti, Tytär ja Maailmansielu
Ympyrä – Maailmansielu; päättymätön kaikki. Myös symboliikka: kuu ja aurinko, rumpu, kokonainen itse, elämän syklisyys
Kolmio alaspäin – Äiti: Luojattaren uutta synnyttävä voima. Myös symboliikka: malja, veden alkemiallinen symboli ja kohtu josta syntyy uutta
Kolmiliekki – Tytär: elämän lapsi, Elävä nainen. Myös symboliikka: tuli ja elämänvoima, lilja ja lootus sekä kolminaisuus; sisäisen feminiinisen ja maskuliinisen energian tasapainosta syntyvä uusi tietoisuus
Shamaria 