tietoinen elämä

Millä tietoisuuden tasolla sinä värähtelet?

26 kesäkuun, 201926 kesäkuun, 2019 katjafrangeJätä kommentti

Alkuperäinen artikkelini Valomedian sivulla (julkaistu 17.6.2019)

Mikä ihmeen 5D? Millä tietoisuuden tasolla sinä värähtelet?

Maailmamme on muutoksessa, mutta niin on myös tietoisuutemme, joka käy läpi omaa evoluutioprosessiaan. Jos olet syventynyt aiheeseen, olet varmaankin törmännyt tietoisuustasoja kuvaaviin lyhenteisiin 3D, 4D ja 5D. Mutta mistä niissä on oikeastaan kyse ja miten nämä tasot eroavat toisistaan?

Universumissamme tiedetään olevan useampia ulottuvuuksia. Samalla tavalla myös tietoisuutemme on moniulotteinen, jonka vuoksi voidaan puhua erilaisista tietoisuustasoista. Lyhenteen D-kirjain tulee sanasta density, eli tiheys, ja numero kuvaa energian värähtelytaajuutta (vibrational frequency). Ihmisen tietoisuuden laajentuessa, hänen värähtelytasonsa nousee. Yksinkertaistettuna, mitä korkeampi värähtelytaajuus, sitä laajempi tietoisuustaso – ja toisinpäin. Erilaisten tietoisuusmallien mukaan on olemassa myös paljon muitakin tasoja kuin 3D, 4D ja 5D – ykkösestä jopa 13 tasoon asti. Jos tarkkoja ollaan, lisäksi aina yhden tason sisällä on useampi taso. Nyt kuitenkin puhutaan lähinnä näistä kolmesta tasosta, koska ne liittyvät ihmiskunnan tämän hetkiseen tietoisuuden muutokseen.

Tasojen ja ylipäätään erilaisten mallien avulla ihmisen on helpompi hahmottaa, ymmärtää ja sanoittaa sitä, mitä on joskus niin haastava sanoiksi laittaa. Tietoisuustasoillakaan ei siis tarkoiteta fyysisiä paikkoja. Kyse on tietoisuudesta, joka on ihmiskunnan kollektiivisen tietoisuuden lisäksi aina henkilökohtainen kokemus. Vaikka me ihmiset elämme tällä samalla kauniilla planeetalla ja katselemme samaa maailmaa ympärillämme, koemme sen eri tavoin, oman tietoisuutemme mukaisesti. Kahden ihmisen näkökulma ja kokemus samasta hetkestä tai asiasta on erilainen, jos toinen on 3D- ja toinen 5D-tietoisuuden värähtelyissä.

Oleellista, ehkä jopa tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että mikään tietoisuustasoista ei ole parempi tai huonompi. Ne ovat vain erilaisia tasoja. Tietoisempi tai korkeammissa värähtelyissä värähtelevä ihminen ei ole sen parempi tai huonompi, vaan jokaisella on täysin ainutlaatuinen kokemus ja omanlainen elämänpolku, joka aukeaa kullekin eri tavoin. Kun puhutaan tasoista, hahmotamme ne helposti portaiksi, joita noustaan ylöspäin, eikä takaisinpäin ole enää menemistä. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Visioi tietoisuus sen sijaan ympyränä, joka laajentuessaan luo uusia kehiä, sisältäen silti myös edelliset, pienemmät kehät. Elämä ei ole lineaarinen, vaikka mielemme niin sen helposti hahmottaakin. Myöskään tietoisuus ei ole lineaarinen, vaan ennemmin syklinen spiraali.

Elämme läpi syklejä, joilla jokaisella on alku ja loppu, ja lopun jälkeen alkaa jälleen uusi alku. Jokainen elämän sykli laajentaa ja avaa meitä – enemmän tai vähemmän, riippuen ihmisen omista valinnoista ja polusta. Elämänkokemuksen myötä meillä on kuitenkin mahdollisuus oppia ja oivaltaa. Aina kun tasapainotamme sisäisiä vastapareja, kuten feminiinistä ja maskuliinista energiaa, vahvistamme myös sisäistä keskikohtaamme, omaa ydinolemustamme. Mitä tasapainoisemmin olet omassa keskikohdassasi, juuret maassa ja sydän auki, sitä kevyemmin ja nopeammin myöskin spiraali pyörii ja tietoisuutesi laajenee.

Elämme ja olemme yhtäaikaisesti eri tietoisuustasoilla, liikumme edestakaisin niiden välillä, kokien välillä elämää 3D, välillä 4D, 5D tai jopa korkeampia värähtelyjä. Tosin, mitä korkeampi tietoisuuden värähtelytaajuus on, sitä haastavampi on kokea ja elää todeksi enää alempaa värähtelytaajuutta, vaikka se olisikin olemassa samanaikaisesti. Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että mihinkään ”ylemmäs” ei tarvitse pyrkiä. Ei tarvitse mennä jonnekin ollakseen jotakin. Kaikki on jo tässä ja nyt. Tietoisuuden avautumisen ja laajentumisen myötä avaudut vain sille, mitä on aina ollutkin.

Koska ymmärrys näistä tietoisuustasoista ja värähtelyistä avautuu vain kokemuksen kautta, niitä on lähes mahdoton täysin ymmärtää ilman henkilökohtaista kokemusta. Siinä missä fyysisen todellisuuden ymmärtämiseen tarvitaan ymmärrystä esimerkiksi ajan, paikan ja fyysisten lakien toimivuudesta, tietoisuuden ymmärtämiseen tarvitaan myös sisäistä kokemusta aikajanoista, ulottuvuuksista ja universaalien, henkisten lakien toimivuudesta. Ajatus ja malli niistä kuitenkin auttaa myös mieltä avautumaan uudelle.

Alla on lueteltu joitakin yleisen tason tunnusmerkkejä, joiden avulla voi hahmottaa tietoisuustasojen eroja.

Tunnistatko itsesi?

Fyysinen taso
Dualistisuus: mustavalkoisuus, asiat ovat joko-tai, hyvä tai huono, mennyt ja tuleva, totta ja ei-totta
Erillisyystietoisuus: Koet itsesi erilliseksi toisista, individuaali, feminiiinen ja maskuliininen epätasapainossa
Selviytyminen: ”vahvin selviytyy”-ajattelu, oma etu ensin ja pelkoa siitä, ettei ole tarpeeksi
Syyllistäminen ja häpeä
Materia: itsensä identifioiminen ulkoisella menestymisellä, kuten tittelillä, ulkonäöllä, rahalla. Turvallisuuden tunne syntyy erityisesti raharunsaudesta ja sosiaalisesta statuksesta
Kilpailu: ei ole tarpeeksi kaikille ja joku jää ilman; synnyttää minä vastaan sinä –ajattelua
Ei tietoinen mahdollisuudesta vaikuttaa elämään ajatuksillaan. On vain sattumia.
Luottamus vain näkyvään, viiteen aistiin
Haastavat tunteet voi olla vaikea kohdata tai käsitellä. Keskittyminen iloon ja helppouteen, jota on paljonkin, mutta syvyys puuttuu, koska tietoisuus on päässä/mielessä (ei vielä sydäntietoisuus auki)
Ei juurikaan kiinnostusta itsetutkiskelulle, syvemmälle asioiden tarkastelulle ja syille. Ei ymmärrystä varjoista, haavoista tai tiedostamattomasta mielestä, jotka ohjaavat elämää

Kuin silta erillistietoisuudesta (3D) ykseystietoisuuteen (5D)
Herääminen ja havahtuminen sille, että olemme yhteydessä toisiimme, näkyvän lisäksi on näkymätön todellisuus, erilaisia todellisuuden tasoja ja sielunelämää
Ymmärrys siitä, että voi vaikuttaa elämään omilla ajatuksilla ja omat teot vaikuttavat maailmaan ympärillä
Pyyteetön rakkaus, myötätunto ja ymmärrys muita kohtaan avautuu
Herkkyys vahvistuu
Unimaailma avautuu
Terveellinen elämä korostuu, ymmärrys esim. ravinnon vaikutuksesta herää
Syntyy fyysisen ja henkisen puhdistumisen tarve, kuten tahto hiljentyä, meditoida ja avautua energioille
Tulee halu selvittää oma tarkoitus ja seurata omia sisäisiä intohimoja
Tarve olla yksin, kysellä ja kyseenalaistaa. Nousee kysymyksiä, kuten kuka minä olen, miksi olen täällä? Miksi olen tullut tänne? On pakottava tarve ymmärtää itseä ja elämää.
Intuitio herää ja vahvistuu, synkronia ja selväaistiset kokemukset avautuvat
Avautuminen elämän syvemmälle tarkoitukselle
Tietoisemmaksi tuleminen mm. omista varjoista, traumoista, uskomuksista, draamoista, rajoista ja tarve kohdata näitä teemoja itsessään. Alkaa ymmärtää syitä esimerkiksi siihen, miten lapsuus ja sukulinjat vaikuttavat itseen.

Itsensä rakastaminen syvenee
Elämän kokeminen ilman ajan ja paikan rajoituksia.
Elämä koetaan seikkailuna ja jatkuvana laajentumisena
Ajatusten ja valintojen voima on selkeä ja välitön
Ykseystietoisuus: ei enää ajattele jonkin olevan hyvää tai pahaa, ja vaikka tiedostaakin edelleen tällaisen jaottelun olevan olemassa, jaottelu poistuu omasta kokemuksesta
Ymmärtää kaikessa olevan korkeamman merkityksen
Ei tuomitse enää omia kokemuksia, itseä tai toisia – kaikella on omanlainen tarkoitus ja merkitys
Ilo ja täydentymisen tunne, syvä tyytyväisen tunne
Kaikkien tunteiden hyväksyminen, ei enää tunteiden tuomitsemista, vaan tunteet opettavat, laajentavat ja näyttävät suuntaa
Itsenäisyys, ainutlaatuisuus, itsensä ilmaisu
Elää todeksi omaa tarkoitustaan, kuka on ja miksi on tänne tullut. Ei ole olemassa vain itselleen.
Palvelee olemassa olollaan ja teoillaan, mutta ei enää omalla kustannuksella, vaan itsensä rakastamisesta lähtöisin.
Aktiivinen toimimattomien systeemien muuttaminen, eli maailman muuttamisen tahto, mutta pelottomalla rakkaudella
Rakkaus ja yhteys syvenevät, niin muihin ihmisiin ja luontoon, maailmaan kuin universumiin, galaksiin ja tähtimaailmoihin.
Rehellisyys ja oman totuuden ehdoton kuuntelu, ei kompromisseja totuudessa
Kaikille on tarpeeksi, ei kilpailua
Eläminen suoraan inspiraatiosta ja potentiaalista, ei niinkään opittujen mallien ja muistojen ohjaamana. Inspiroivat ajatukset, ohjaus ja flow, luovuus, asiat putoilevat paikoilleen

Tietoisuus laajenee ja aukenee vähitellen elämän ja erityisesti tietoisen itsetuntemustyön myötä. Joskus elämässä tapahtuu jotain, joka havahduttaa ja herättää kerta heitolla. Tietoisuuden evoluutio tapahtuu kuitenkin meille kaikille ja olemme muutoksessa yhdessä. Jokainen henkilökohtainen muutos vaikuttaa aina myös kollektiiviseen tietoisuuteen. Yhden avautuminen avaa muitakin.

Muutama ajatus siihen, mikä avaa tietoisuutta ja nostaa värähtelyä:

Itsetuntemuksen lisääminen, henkinen työ, kuten omien varjojen ja traumojen kohtaaminen
Puhdistus niin kehon, mielen kuin sielun tasolla. Puhtaampi ravinto ja terveelliset elämäntavat. Mahdollisuuksien mukaan ylimääräisten kemikaalien ja lääkkeiden (esim. mieleen vaikuttavat hormonit ja masennuslääkkeet) tukeminen tai korvaaminen luonnollisemmilla vaihtoehdoilla
Meditointi ja hiljentyminen
Älä tuomitse kokemuksia, vaan tarkkaile. Näe haasteet kasvumahdollisuuksina, ohjauksena oikealle polulle.
Keskity siihen mikä lisää luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta
Keskity sydämeen. Katso asioita sydäntietoisuuten kautta. Mieli hahmottaa elämää erillisyyden kautta, sydän ykseyden kautta. Mitä rakkaus tekisi? Mitä rakkaus valitsisi tehdä tai miten toimia? Mikä on rakkaudellisin vaihtoehto? Tämä ei tarkoita olemassaolevan kieltämistä tai naiiviuutta, vaan tietoista ajatusten valintaa ja laajemman tietoisuuden valitsemista. Vaikka elämässä on paljon hämmentävää ja haastetta, valitse keskittyä hyvyyteen.
Vahvista intuitiotasi toimimalla sen mukaan.
Antaudu ja luota. Anna elämän näyttää ja avautua luonnolliseen tahtiin.
Tiedosta ihmisten energeettinen vaikutus sinuun. Valitse seurasi ja ympärillesi ihmiset, jotka kirkastavat, aktivoivat ja vahvistavat sinua.

Katja

Hyväksymisen ja antautumisen vapautus – miksi vastustella sitä mikä on?

3 syyskuun, 20183 syyskuun, 2018 katjafrangeJätä kommentti

Elämä vie meitä joskus äärirajoille. Joskus löydämme itsemme nurkasta, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Vaikka yrität kaikkesi ja pyydät sydämesi pohjasta, vastassa tuntuu olevan vain tyhjyys. Mutta entä jos ilman tällaisia kokemuksia emme suostuisi kohtaamaan jotain tärkeää? Ehkä se onkin sitä, että elämä opettaa meitä hyväksymään ja antautumaan. Kun ihminen on tarpeeksi väsynyt tai epätoivoinen, suurinta rakkautta itseänsä kohtaan on lopettaa taistelu ja väkisin yrittäminen. Miksi vastustella sitä mikä on?

Suorittavassa elämässä olemme oppineet, että sinnikkyys palkitaan. Mitään ei saa, jos ei yritä. Ja jos yrität ja epäonnistut, nouse vielä kerran ylös ja yritä uudelleen. Loputtomasti. Oman itsensä kustannuksellakin. Päättäväisyyttä, tahtoa ja soturivoimaa tarvitaan elämässä, mutta joskus sinnikkyydestä tulee itsensä tuhoavaa taistelua, ilman että sitä edes itse huomaa. Henkiset ja fyysiset voimat loppuvat, mutta periksi ei anneta. Sitä vain puskee eteenpäin kuin härkä, vaikka parasta olisi pysähtyä. Levätä. Antautua. Joskus on vaikea luottaa, että elämä tapahtuu silloinkin, kun emme pakota sitä tapahtuvaksi.

Antautuminen kysyy myös hyväksymistä. Huomaatko joskus ajattelevasi: ”en suostu siihen, että tämä asia on näin”… ”en halua tätä elämääni”…”en halua olla tällainen”…”tämä ei saa olla totta”… Aina kun vastustelemme sitä mikä on, yritämme väistellä totuutta. Jos taas vastustelemme totuutta, satutamme itseämme hakkaamalla päätä seinään. Jos yritämme muuttaa väkisin sitä mikä on, paradoksaalisesti estämme asioita muuttumasta parhaaseen mahdolliseen muotoon. On tietysti täysin inhimillistä, että joskus totuuden kohtaaminen on yksinkertaisesti liikaa, liian haastavaa ja satuttavaa. Elämän epätäydellisyyden kohtaaminen on raskasta. On vaikea hyväksyä sitä vääryyttä mitä kohtaamme maailmassa. On haastavaa hyväksyä sitä keskeneräisyyttä, riittämättömyyttä, virheitä ja osaamattomuutta, mitä kohtaamme itsessämme. Sitäkin on opeteltava, vähitellen.

Hyväksyminen kuitenkin vapauttaa. Se valaisee pimennossa olleen kohdan. Kun jokin saa tulla esille sellaisena kuin on, se saa luvan muutokselle. Hyväksyminen vapauttaa, avaa puristuksen, niin että elämä pääsee virtaamaan vapaasti, muotoutumaan uudelleen. Aivan kuten sisällämme olevat tunteet. Jokainen tunne tulisi tuntea, antaa nousta esille, virrata vapaasti ulos. Silloin se ei jää asumaan sisälle ja lukkiudu kiinni kehoon. Kun jotain yllättävää tapahtuu, voit samantien hyväksyä sen sellaisenaan. ”Ok, tämä on nyt näin.” Kun hyväksyt ja antaudut sille mitä on, elämä kyllä näyttää seuraavan askeleen.

Oman elämäni kautta olen päätynyt luottamaan, että silloin kun elämä työntää puristuksiin ja kuljettaa väsymyksen äärirajoille, siellä takana on jokin suuri tarkoitus. Vääryyden ja katkeruuden tunteestakaan huolimatta elämä ei pilkkaa minua, en ole kirottu tai vähempiarvoisempi. Vaikka kivun keskellä tarkoitusta voi olla mahdoton ymmärtää, jälkeenpäin katsoen voi huomata, että isoimmat haasteet ovat olleet suurimpia lahjoja, pohjimmiltaan rakkautta. Ne haastavat ihmiset ovat olleet rakkaita sieluja valitsemaansa roolia esittämässä. Haasteet, kipu ja kärsimys muuttaa ihmistä pohjamutia myöten. Ne puhdistavat ja nostavat esille sen, mikä ei ole totuudellista. Ne pakottavat ihmisen pysähtymään ja hyväksymään oman inhimillisyytensä ja rajallisuutensa. Ne pakottavat ihmisen etsimään merkitystään, avautumaan luottamukselle ja uskolle johonkin suurempaan. Kivunkin keskellä voi antautua ja se on rakkautta itseä kohtaan. Se antaa luvan itselle olla se mikä on. Se tuo mukanaan anteeksiannon ja ymmärryksen, että jokainen ihminen tekee aina parhaansa sillä ymmärryksellä mikä hänellä kullakin hetkellä on – myös sinä itse. Väsyttävästä taistelusta voi myös päästää irti, ilman että se tarkoittaa luovuttamista. Itselle voi sallia kannattelun ja johdatuksen. Vaikka elämä välillä testaa ja kokeilee rankallakin tavalla, se ei koskaan hylkää kokonaan.

Jokainen aamu kun heräät, voit antautua jollekin suuremmalle. Voit antaa itsesi elämän kuljetettavaksi, ojentaa käden viisaudelle, joka ohjaa sinua. Sinä saat olla johdatuksessa! Sinun ei tarvitse aina tietää! Voit olla kuin hollow bone, kuten intiaanit sanovat – ihminen kehossa, jonka kautta suuri henki virtaa. Hyväksyminen ja antautuminen eivät ole luovuttamista, vaan luottamusta. Antautuminen ei ole välinpitämättömyyttä, vaan uskoa. Kaikki ei ole sinun käsissäsi – ja hyvä niin.

Lämmöllä, Katja

www.magdalakoulu.com

www.katjafrange.com

Yhteys ilman ymmärrystä

27 heinäkuun, 201831 heinäkuun, 2018 katjafrangeJätä kommentti

Italian vuoristotiet mutkittelivat ylös ja alas. Välillä tie nousi jyrkästi ylöspäin, kaartaen mutkissa, joiden taakse en voinut etukäteen nähdä. Välillä näin edessäni avautuvan laakson, jota kohti laskettelin istuen turvallisesti auton kyydissä. Samalla tavalla kuin nuo vuoristotiet, myös mieleni kulki ylös ja alas, kääntyillen suunnasta toiseen. Kävin kiivasta keskustelua mieheni kanssa, joka istui vieressäni ajajan paikalla. Tiedostin, että mieleni rakensi yhä älykkäämpiä malleja ja rakenteita. Selitimme vuorotellen omia näkemyksiämme ja mielipiteitämme, hakien näin ymmärrystä toisiamme kohtaan. Kuitenkin tuloksetta. Jostain syystä jokainen sana tuntui vievän enemmän solmuun ja loivat välillemme muureja, ei siltoja.

Tie oli jatkunut alaspäin ja ajoimme nyt laakson pohjalla. Aurinko paistoi kirkkaasti valtavan kokoisen vuoren seinään, josta oli louhittu riveittäin kivimassaa. Mielikuvissani tuo seinä oli kuin jättiläisten amfiteatteri, paikka, jossa näkymätön seurasi ihmiselämän jumalallista näytelmää. Naurahdin itsekseni ajatellessani olevani juuri nyt osa tuota ihmiselämän leikkiä – nainen, joka yritti epätoivoisesti etsiä oikeita sanoja ja määrityksiä tullakseen nähdyksi ja kuulluksi, ymmärretyksi, hyväksytyksi ja ennen kaikkea rakastetuksi. Silloin auringon säteet osuivat silmiini ja suljin silmäni. Hiljennyin ja asetin käteni mieheni kädelle. Yhtäkkiä tunsin jälleen yhteyden. Yhteyden, joka ei tarvinnut sanoja, ei määrityksiä, eikä varsinkaan mielen täydellistä ymmärrystä. Yhteys löytyi, kun sydämet alkoivat keskustella. Tunsin kevyen energian, joka oli paljon vahvempi kuin hetkellisesti vallassa ollut kankea mielen maisema ja rajoittavat sanat. Antauduin tuolle näkymättömälle ja sanattomalle energialle, luotin sen yhdistävään voimaan.

Vain sydämen kautta voi löytyä aito hyväksyntä, ymmärrys ja syvä yhteys ihmisten välille. Sydäntietoisuus on se, joka liittää kädet käteen ja ihmiset yhteen. Kuinka paljon olinkaan tästä puhunut ja kirjoittanut, mutta jälleen totuus syveni entisestään tuon arkipäivän hetken kautta. Vaikka tiesin, että toisen tapa ajatella ja kokea asioita oli erilainen kuin minun, olin huomaamattani yrittänyt saada hänet ajattelemaan asioita samalla tavalla kuin minä. Pyrkimykseni oli kuitenkin ollut hyvä, koska olin tehnyt sen rakentaakseni syvemmän yhteyden välillemme. Jokainen sana oli kuitenkin vienyt kauemmaksi. Vasta kun antauduin sanojen tuolle puolen, löytyikin ymmärrys ja kaipaamani yhteys.

Ihmisellä on tarve tulla ymmärretyksi. Sen kautta voi kokea tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi. Silloin voi kokea, että toinen näkee minut, toinen kuulee minut. Kun sinä ymmärrät minua, minä voin kokea sinuun yhteyden. Meidän on helpompi luottaa ihmiseen, joka ajattelee samalla tavalla kuin itse tai jonka koemme ymmärtävän meitä. Se tuo turvalllisuuden tunteen ja kokemuksen, että olemme samalla puolella. On kuitenkin mahdollista kohdata ja luoda yhteys myös silloin kun ajatukset eivät kohtaa. Silloinkin, kun toinen katselee maailmaa ihan erilaisten lasien lävitse.

Jokaisella ihmisellä on täysin ainutlaatuinen kokemus elämästä, johon vaikuttaa lukuisat uskomukset, opitut määritykset ja koko ihmisen sielun historia, haavoineen ja iloineen. Olemme jokainen erilaisia ja samalla kukin täydellisiä omassa epätäydellisyydessämme ja monimuotoisuudessamme. On siis mahdotonta olla aina samaa mieltä, mutta on joskus mahdotonta edes ymmärtää toista – jopa silloin kun haluaisi ymmärtää. Meissä on kuitenkin yksi kohta, joka kykenee ymmärtämään aina, kohtaamaan ja luomaan yhteyden erilaisuudesta huolimatta. Se on sydäntietoisuus, keskikohdassamme oleva rakkaus.

Mieli haluaa tehdä malleja ja lokerointeja. Ne kuitenkin luovat helposti vastakkainasettelua; sinä olet erilainen, kun et ajattele samalla tavalla tai et usko samoihin asioihin. Sen sijaan, että ottaisimme lahjan vastaan eli antaisimme toisen näkökulman tai kokemuksen avata itsessämme uutta, jokin meissä pitää tiukasti kiinni uskomuksista – silloinkin kun haluamme olla auki ja oppia näkemään toisin. Vaikka oikeasti erilaisuus ja tarinoiden kirjo on elämän rikkautta ja upeaa monimuotoisuutta sekä erilaisia teitä sisimpään ja totuuteen, silti osa meistä haluaa määritellä jonkun oikeaksi tai vääräksi. Muurit rakentuvat, kun tietoisesti tai tiedostamattamme emme halua ymmärtää tai hyväksyä toisen erilaisuutta. Uskonnot ja niiden väliset kiistat ovat tästä selkeä esimerkki. On helpompaa tuntea yhteyttä ihmisen kanssa, joka uskoo samoihin asioihin ja jonka maailmankuva on samanlainen. Mutta kun toinen ihminen katseleekin maailmaa erilaisten lasien lävitse; uskoo erilaisiin asioihin ja määrittelee asioita toisin, on yhteyttä vaikeampi muodostaa. Mutta entä jos vain erilaiset tarinat taistelevat keskenään? Entä jos vain opitut uskomukset ja mielen määritykset sotivat? Olisiko aika opetella luomaan yhteys erilaisuudesta huolimatta ja antaa sydämen puhua? Voisimmeko luottaa ihmisyyteen ja sen hyvyyteen, vaikka emme olisikaan samaa mieltä tai ymmärtäisi toisiamme? Uudessa maailmassa, korkeammassa tietoisuudessa, meidän on opittava luottamaan myös näkymättömään energiaan ja oltava tietoisempia niiden vaikutuksesta meihin. Voimme myös oppia luottamaan yhteyteen erilaisuudesta huolimatta ja ilman mielen täydellistä ymmärrystä. Se tarkoittaa tahtoa ja rohkeutta olla sydän auki tuntemattomankin edessä. Se tarkoittaa rohkeutta luoda yhteys, joka tapahtuu sanojen tuolla puolen, ihmiseltä ihmiselle, sydämestä sydämeen.

Väärinymmärryksen keskellä voi olla myös hyvä pysähtyä ja kokeilla kysyä itseltään, uskallanko päästää irti tarpeestani olla oikeassa tai tarpeestani tulla ymmärretyksi. Uskallanko kohdata ja luottaa toiseen sanojen ja määritysten takana, vain olemalla? Rajaton sydämen tietoisuus on aina vahvempaa kuin rajalliset mielen mallit, jotka eivät välttämättä kohtaa vaikka haluaisikin. Kun laitamme hetkeksi sivuun tarpeen olla oikeassa, myös sen suhteen minkä tunnemme omaksi totuudeksi, voimmekin avautua jollekin uudelle. Silloin tulee mahdollisuus rakentaa siltoja muurien sijaan.

Kuten Rumi on vapaasti suomennettuna kirjoittanut: ”Oikean ja väärän määritysten tuolla puolen on paikka – tavataan siellä”. Sydäntietoisuudessa syntyvä erilaisuuden hyväksyminen ja myötätunto luovat sillan yhteiselle maaperälle ja aidolle kohtaamiselle. Pohjimmiltaan me kaikki kuljemme samaa matkaa, kohti sisäistä kotia ja rakkautta, mutta kukin omalla tavallamme. Tuota matkaa voi myös jakaa, kaikesta erilaisuudesta huolimatta.

Vuoristotiet jatkuivat nyt kauniin metsän reunustamana. Katselin yläpuolellemme kaartuvia puita. Kylvin auringonvalossa, joka siivilöityi puiden välistä kauniina valojuovina. Puiden puhdas vihreys ja valo muodostivat pesän, kuin sydämen, jonka rauhassa oli hyvä olla.

Katja

Emilia-Romagna, Maria Magdaleenan päivänä 22.7.