Avainsana: rakkaus

Rakkaus on avain, nyt ja aina

katjafrangeJätä kommentti

Elämme todella merkittävää muutoskohtaa, joka vain tiivistyy tiivistymistään. Toisille se näyttäytyy vahvasti juuri nyt, mutta toiset näkevät sen helpommin katsomalla esimerkiksi tätä vuotta tai viimeistä paria vuotta. Muutos tapahtuu niin mikro- kuin makrotasolla, henkilökohtaisella ja kollektiivisella tasolla. Isossa kuvassa olemme vahvassa ”ylösnousemusportaalissa”. Monille ylösnousemus tai kristustietoisuus on triggeröivä sana, mutta pyri karsimaan sen ympäriltä opitut merkitykset ja kuulla sisälläsi sen todellinen merkitys.

Voisi sanoa, että ylösnousemus on ennemminkin kuin alasnousemista, alaslaskeutumista. Se tarkoittaa henkemme yhdistämistä kehoon, taivaan laskeutumista maan päälle. Käytännössä sitä, että elämme yhä voimallisemmin näkyväksi ja todeksi sitä, kuka aidosti olemme. Matka on kuitenkin haastava ja kysyy valtavasti luottamusta ja uskoa, koska käytännössä se tarkoittaa itsemme, oman ihmisyytemme kohtaamista. Omien pelkojen, haavojen, varjojen – kaiken ihmisyyteen liittyvän kärsimyksen kohtaamista, hyväksymistä, anteeksiantoa ja rakastamista. Tämähän on se kuuluisa kärsimystie, ihmisyyden kohtaaminen. Vain se on tie ylösnousemukseen, eli henkemme laskeutuminen kehoon – ja siitä kotiinpaluu keskikohtaan, siihen missä kaikki yhdistyy, eli rakkauteen.

Tämän voi ajatella myös malja -symbolin kautta. Kehomme on kuin malja, johon elämän hengen tulee laskeutua ja virrata siinä yhä vapaampana alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Tämä on se Graalin malja – kristustietoisuus virtaa vapaana kehossamme. Meistä jokainen on Graalin malja, jolla on voima ja kyky virrattaa puhdasta, kirkasta ja korkeavärähteistä tietoisuutta lävitsemme – eli kristustietoisuutta. Se ei kuitenkaan tapahdu, jos emme ole yhteydessä maahan, juuremme eivät ole vahvat, koska mitä vahvemmin kehollistumme, sitä vahvemmin myös meidän maljamme, eli fyysinen kehomme kestää ottaa vastaan yhä korkempaa energiavärähtelyä. Tämä on myös feminiinin kristustietoisuuden ja Maria Magdaleenan opetusten keskiössä, yhteys maahan/kehoon, hengen laskeutuminen kehoon. Feminiini on toki meissä kaikissa sukupuoleen katsomatta, mutta fyysisesti naisen keho ilmentää tätä – siksi naiset ovat nyt avainasemassa, heille on luonnostaan helpompaa kehollistaa kristustietoisuus maahan ja ovat siten avainasemassa synnyttäen taivaan maan päälle, yhdistävät feminiinin(maa, keho, luonto) ja maskuliinin(taivas, tietoisuus, henki). Naisen yhteys luontoon/maahan/kehoon on siis luontaisesti erilainen kuin miesten, mutta sukupuoliin ei tule tarttua liikaa, kyse on kaikista ihmisistä.

Mutta miten siis vahvistamme omaa maljaamme, avaudumme olemaan vahva ja kestävä Graalin malja? Käytännössä se on juurikin sitä mielen, tunteiden ja kehon tasolla työskentelyä, aidolle itselle avautumista sekä avautumista entisestään myös omalle sielulle ja jumalalliselle, minä olen -olemukselle, rakkaudelle. Jälleen – yhteys ylös ja alas, sieluumme/henkeen ja kehoomme/maahan. Meillä kaikilla on tukoksia ja jännityksiä, traumoja ja haavoja – niitä kaikkia mitä meidän tulee itsessämme parantaa ja eheyttää ja suuresti rakastaa, jotta maljamme olisi eheä ja pystyisi virrattamaan yhä korkeampaa värähtelyä kehossamme. Toisilla maljamme rikkonaisuus vain tulee näkyväksi helpommin kehon kautta, toisille tunteiden kautta, toisille mielen rakenteiden kautta. Toisten kärsimystie eli parantumisen tie käy siis selkeämmin läpi fyysisen sairauden ja kehon traumojen parantamisen kautta, toisille tunteiden ja pelkojen kärsimystien kautta, mielen eli egon suojarakenteiden muuttamisen kautta – silti me kaikki joudumme tekemään töitä kaikilla näillä ”tasoilla” – koska ne ovat kokonaisuus, me olemme kokonaisuus. Ja jossain siellä kokonaisuuden keskellä on keskikohta, sydämemme, jossa kaikki yhdistyy ja jonka kautta me yhdistymme kaikkeen.

Mitään henkistä työtä emme kuitenkaan pysty tekemään, ellemme jatkuvasti muista olevamme ihmisen lisäksi suuria sieluja, rakkautta ja aina yhteydessä suurempaan jumalalliseen. Siitä saamme uskomme, luottamuksemme ja voimamme – siitä osasta itseämme sisäisesti ja siitä yhteydestä johonkin itseämme suurempaan. Se jokin suurempi – tahtoo sitä sitten sanoa Jumalaksi tai Rakkaudeksi tai joksikin muuksi – se on koko ajan ja aina meissä sisäisesti ja ympärillämme, niin taivaassa kuin maassa, siinä suuressa hengessä ja rakkaudessa kuin myös luontoäidissä. Muistathan kaikkea ohjaavan suuren viisauden: niin ylhäällä, kuin alhaalla ja niin sisällä, kuin ulkona.

Meillä on pimeimmässäkin kohdassa aina yhteys rakkauteen, mutta sen helposti unohtaa kivussa ja kärsimyksessä. Kivussa mielemme niin helposti uskottelee, että yhteyttä ei ole, koska oma ”systeemi” on tottunut ihmisen kärsimykseen, kuten uhriuteen – uskomaan, että on pieni tai arvoton tai jotain muuta. Ja tämä taas tietenkin kutoutuu traumoihimme, näkymättömäksi jääneen sisäisen lapsen haavoihin, joita tulee rakastaa etenkin juuri silloin kun tekee kipeää. Tämä on sitä ns. henkisesti aikuiseksi kasvamista, omalle voimalle avautumista. Että opimme olemaan myös itse itsellemme aikuinen, äiti ja isä – rakastamaan ja turvaamaan myös itse itsemme. Tätä suuri henki ja luonto ympärillämme on meille, kuin rakastava ja turvaava äiti ja isä – mutta saman kokeminen myös suhteessa itseen. Se on omaa voimaa, oma sisäinen kokemus, jota mikään tai kukaan ei voi muuttaa. Tämä ihmiselämä on kuitenkin suunniteltu niin, että jotta tämän oikeasti ymmärtäisimme ja kehollistamme, eli todella koemme ja elämme todeksi, meidän täytyy avautua sille sen kärsimyksen kautta. Ainakin nyt vielä se on tässä tietoisuudessa meidän ihmisten tehtävä. Uskon oman kokemukseni kautta kyllä myös siihen, että mitä syvemmälle pystyy katsomaan kärsimystä ja antamaan itsellensä anteeksi ja rakastamaan itseään, sitä kevyemmäksi polku muuttuu, ja silloin kärsimys ja pelko, eli usko erillisyyteen hälvenee. Lopulta on vain rakkaus – rakkaus on kaiken avain, se yhdistää kaiken, se parantaa kaiken. Ja kun hengen tasolla on vain sinä, sinun itsesi rakastaminen on se mitä olemme täällä opettelemassa.

Tämä suuri muutoskohta siis nostaa eteemme nyt kaikkea sitä, mikä vielä estää meitä olemasta Graalin malja yksin ja yhdessä – ne kivut, uskomukset, kärsimyksen – kaiken sen, mikä meidän tulee kohdata, hyväksyä, antaa anteeksi ja rakastaa. Itse olen kokenut, että tärkeintä on ottaa tämä tietoiseksi osaksi arkea. Aina kun tiedostat sisälläsi minkä tahansa tuomitsevan tai syyllistävän ajatuksen, pyydä anteeksi itseltäsi. Sano itsellesi anteeksi, että vielä uskot tuohon ajatukseen ja vielä uskot erillisyyteen – mutta rakastat itseäsi siitä huolimatta. Kaikki tuomitseminen ja syyllistäminen kertoo siitä, että sinä uskot vielä erillisyyteen. Mutta se on ok, me olemme ihmisiä – voit antaa myös sen itsellesi anteeksi ja silti rakastaa itseäsi. Vähitellen sinä kuitenkin muutut, avaudut myötätunnolle ja rakkaudelle – mutta sen kautta, että olet itse itsellesi myötätuntoinen ja rakastava. Et voi nähdä muidenkaan todellista kauneutta ja suuruutta, ellet näe omaasi – ja toisinpäin. Syvä ilo syntyy vasta sitten, kun avaudut elämälle sellaisena kuin se on – epätäydellisenä ja keskeneräisenä. Silti sitä voi rakastaa koko sydämestään, juuri sellaisena – aivan kuten sinuakin.

Luottamusta. Uskoa. Anteeksiantoa. Hyväksymistä. Myötätuntoa. Rakkautta.

Katja

Art: Akseli Gallen-Kallela, Ad Astra

Kehon ja hengen yhteys – Matkalla takaisin kehokotiin ja kokonaiseksi naiseksi

katjafrangeJätä kommentti

Tämä blogikirjoitus on julkaistu Naiseuden voima -sivustolla 20.12.2018

Kun synnymme tähän maailmaan, kehosta tulee kotimme. Ilman sitä emme voisi olla täällä, näkyvänä ja kokea tätä elämää tässä ja nyt. Yleensä lapsena olemme vahvasti kehossa. Elämme tässä hetkessä. Olemme hereillä ympäröivälle maailmalle. Aistimme. Kosketamme. Laulamme ja leikimme. Teemme kärrynpyöriä, ihmettelemme ruohon tuntua jalkapohjissa ja hiekan mursketta hampaiden välissä. Itkemme kun itkettää, nauramme kun nauru purskahtaa esille. Käytämme kehokotiamme nauttimaan elämästä ja ilmentämään sitä sielua, joka tänne syntyessään sai fyysisen muodon. Mutta elämään kuuluu myös vastoinkäymiset, kipu ja satuttavat tunteet. Meillä jokaisella tapahtuu elämässä asioita, jotka voi vähitellen saada meidät erkaantumaan tästä kehostamme ja sitä myöten myös puhtaasta elämän ilosta ja nautinnosta.

Joskus jo syntymässä tapahtuu erkaantumista henkisen ja kehollisen itsemme välillä. Tänne maailmaan syntyminen voi jättää sisällemme pelkoa tai kehoomme kipua, joka alitajuntaisesti estää meitä alun perinkään asettumasta kehoon ja tähän maailmaan. Vaikka itse syntymä olisi kuinka helppo ja lempeä, jo syntymä itsessään on jokaiselle jonkinlainen trauma, koska silloin meidät erotetaan äidistä, siirrymme ykseyden tilasta erillisyyden maailmaan, omaksi yksilöksi, joka ei enää olekaan osa äitiä. Syntymän jälkeen elämään kuuluvat kipeät, niin henkiset kuin fyysiset kokemukset lisääntyvät. Joidenkin tarina on rankempi kuin toisten, mutta kukaan ei jää ilman elämän koettelemuksia.

Jos ihminen on onnekas siten, että hänelle on annettu turvallinen ja rakastava ympäröivä maailma ja tuki, palautuminen haavoittavista kokemuksista on helpompaa. Jos taas ei, jokainen kokemus voi luoda vain entistä syvempää sisäistä erillisyyttä ja jokin pelästynyt sielumme osa ei enää palaakaan takaisin kotiin. Etenkin turvattomuutta ja rakkaudettomuutta kokeva ihminen voi vähitellen paeta kehollisuutta, oppia karttelemaan haavoittunutta inhimillisyyttään ja rakentaa yhä paksumpia suojia aidon itsensä ympärille. Yleensä tämän kaiken tekee täysin tiedostamattaan. Elämä haavoittaa kuitenkin meistä jokaista. Harva ihminen, jos kukaan, on sisäisesti niin vahva, ettei sydämeen sivallettu sana tuottaisi kipua, pettäminen vavahduttaisi luottamusta tai mikään elämän isku pakottaisi pakenemaan, tavalla tai toisella.

Vaatii valtavaa sisäistä voimaa kohdata pakenematta fyysinen tai henkinen uhka. Etenkin jos ihminen elää pitkän aikaa traumaattisissa oloissa, haastavissa elämän olosuhteissa tai esimerkiksi kärsii sairaudesta tai kokee vaarallisen onnettomuuden –  se kaikki voi kuin työntää pois kehosta, pakenemaan kärsimyksellistä ihmisyyden kokemusta. Kehosta voi tulla kuin häkki, jossa ei tunne olevansa vapaa ja voimallinen. Mitä haavoittuneempi on, sitä kauemmaksi muurien taakse on linnoittauduttava tai lentää tavoittamattomana eteerisenä valo-olentona, ettei vaan kukaan pääse tulemaan liian lähelle. Ettei vaan tule uudelleen haavoitetuksi.

Tämä on myös täysin luonnollinen sisäinen suojelumekanismi. Sisäänrakennettu viisautemme varmistaa selviytymisemme dissosioitumalla, ulkoistamalla kokemuksestamme ja suojautumalla hyväksi katsomallaan tavalla. Nimittäin juuri kehossa oleminen mahdollistaa kivun kokemuksen, aivan kuten kaikkien muidenkin tunteiden, myös hyvien tunteiden kokemisen. Mitä vahvemmin olemme kehossa läsnä, sitä vahvemmin aistimme ja tunnemme kaiken. Kuitenkin joskus fyysinen tai henkinen kipu on niin suuri, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erkaantua. Paeta vaikkapa mielikuvitusmaailmaan, aineisiin, työhön tai henkisyyteen  – kunhan ei tarvitse olla tässä ja nyt ja kokea enää uudelleen sitä kipua mitä joskus lähti karkuun. Näin sisälle syntyy kuilu, eheys rikkoontuu, yhteys katkeaa niin itseen kuin sitä kautta muihin. Yhtäkkiä voikin olla kuin kaksi erillistä ihmistä samassa – kehokuori ja jossain muurien takana oleva tai eteerisenä liihottava värisevä, haavoittunut, hylätyksi tullut ja yksinäinen sielu.

Etenkin naisen silmin katsottuna, erillisyyttä kehostamme saa aikaan myös kaikki ne kokemukset, jolloin koemme kehon pettävän meidät. Se ei täytäkään omia tai ympäröivän maailman asettamia odotuksia. Ei olekaan tarpeeksi kaunis tai tietyn mallinen. Etenkin naiset tunnistavat tämän. Nainen kokee helposti erivahvuista inhoa, häpeää tai tuomitsemista kehoaan kohtaan, johtuen myös vahvasti opituista malleista ja lukemattomista odotuksia naisen kehoa kohtaan. Minulla ei olekaan sellainen vartalo, kuten jonkin määrittelemän mallin mukaan tulisi olla… En olekaan aina täydellinen, vaan vanheneva ja ryppyinen… En tulekaan raskaaksi silloin kun haluan, kehoni pettää minut keskenmenoilla ja sairauksilla… Kehoon liitetään epätäydellisyys rumuus, likaisuus ja häpeä. Vaikka suunta on myös kääntynyt takaisinpäin ja nämä asiat ovat esille enemmän kuin ehkä koskaan, aikojen saatossa olemme kulkeutuneet yhä kauemmaksi naisen kehon luonnollisuuden hyväksymisestä. Monelle keho on kuin objekti, jota voi muokata, tuomita, kohdella väärin ja jonka luonnollista rytmiä voi muuttaa, vaikka väkisin.

Historia on pitkä ja sen muuttaminen vie aikansa. Naisen kehoa on niin pitkään alistettu, arvosteltu, vaiennettu ja pahoinpidelty – niin itsen kuin jonkun toisen käsillä. Etenkin naisen kehoon on liitetty kaikki syntinen ja likainen. Naisen haluttiin olevan vallan alla, puhtaita, pyyteettömiä ja huomaamattomia – ja tällainen ajattelu elää edelleen vahvasti henkilökohtaisessa ja kollektiivisessa tietoisuudessa – saaden vain nykyaikaisen muodon. Naiset ovat oppineet jopa inhoamaan verta vuotavaa kehoaan ja maitoa valuvia rintojaan – vaikka kumpikin näistä kuvastaa naisen kehon ihmeellistä luomisvoimaa ja elämää ravitsevaa viisautta. Lopulta kuitenkin, naisen erillisyys kehosta on myös erillisyyttä feminiinisen energian villistä, kesyttämättömästä, uutta luovasta alkuvoimasta. Kehon kieltäminen on myös oman feminiinisen voiman ja viisauden kieltämistä kokonaisena ja ehjänä. Eikä tämä rajoitu vain naisiin. Yhtä lailla miehiltä on katkaistu siivet ja esimerkiksi yhteys feminiinisen energian herkkyyteen.

Koska tällainen kipua tuottava kehollisuus ja epätäydellinen ihmisyys tuntuu vain pettävän, mieli alkaa uskoa, että se on jotain mitä pitää vältellä ja juosta karkuun – tai toisaalta yrittää kontrolloida ja laittaa kuriin. Näin kärsimys voi vetää ajan myötä vinoon, niin että on yhä vaikeampi olla tässä ja nyt, ja tulee tarve juosta pakoon addiktioihin. Tällöin nainen voi lähteä etsimään tarkoitustaan ja hyvää oloa myös esimerkiksi henkisyydestä ja valosta. Siellähän on se täydellisyys, jota ei voi tässä epätäydellisessä kehollisuudessa ja ihmisyydessä olla…. Sehän on se pyyteetön rakkaus, joka auttaa minua kestämään läpi tämän ihmiselämän harhan… Tämä voi kuitenkin huomaamatta saada aikaan sen, että nainen kääntääkin selkänsä osalle itseään, kuin pyrkien pois tästä satuttavasta ja kärsimyksellisestä elämästä. Yhteys omaan sisäiseen suuruuteen ja tietoisen yhteyden luominen omaan sieluun ja suureen henkeen on oleellista, mutta sinne ei kuulu kadota. Olemmehan ihmisiä.

Kokonainen nainen on auki jokaiseen ilmansuuntaan. Hänellä on yhteys ylös ja alas sekä yhteys sekä itseen että ympäröivään maailmaan. Kokonaisuus syntyy siitä, että nainen on avautunut sisäiselle suuruudelleen, levittänyt siipensä avaten sydämensä ja tietoisuutensa. Samaan aikaan kokonainen nainen on vahvasti juurillaan, ihmiskehossa, jalat syvällä maan mullassa. Tämäkään ei ole joko-tai: henki tai materia, vaan kummatkin. Tarkoituksemme on kehollistaa henki ja sisäinen valomme.  Se on sitä, että olemme läsnä kehossamme, hetki hetkeltä aidompana – näkyvänä ja kuuluvana sellaisena kuin olemme. Kuin majakka, joka loistaa valoaan siellä missä on, jo pelkällä olemuksellaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa elämässä koettujen fyysisten ja henkisten kipujen ja haavojen kohtaamista ja parantamista. Kaiken sen hyväksymistä ja anteeksiantamista mikä alun perin synnytti sisäistä erillisyyttä ja sai meidät kehostamme lähtemään. Se tarkoittaa elämän myötä syntyneiden suojien ja kerrosten purkamista, sekä opittujen valheiden ja vanhentuneiden tarinoiden irtipäästämistä. Kokonainen nainen oppii rakastamaan haavoittunutta itseään, pelokasta tai uhmakasta sisäistä lastaan, joka on samalla täydellinen juuri sellaisena, epätäydellisenäkin. Kokonainen nainen vähitellen oppii, että hän on turvassa kehossaan ja tässä maailmassa. Sitä myöten hän säteilee yhä kirkkaampaa omaa voimaa, itsenäistä, pelotonta rakkautta ja ylpeyttä itsestään juuri sellaisena kuin on, omassa ainutlaatuisuudessaan. Tällaisen eheyden ja kokonaisuuden kutominen on pitkä prosessi, luultavasti elinikäinen, koska ihmisenä emme tule valmiiksi tai täydelliseksi. Se on jatkuvaa nahkojen luomista, kerrosten kuorimista ja hyväksymistä yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta jossain kohtaa tämä työ myös palkitaan.

Mitä läsnäolevammin ihminen on kehossaan, sitä elävämmäksi elämä muuttuu. Kehollistunut henkisyys on voimallista ja katseet kääntävää. Aistit vahvistuvat, nautinto kasvaa. Läsnäolo vahvistuu. Voi kokea olevansa osa luontoa ja ympäröivää maailmaa. Kohtaamiset syvenevät. Syntyy aitous ja mutkattomuus. Tapahtuu uudelleen syntyminen, uusi tapa olla tässä maailmassa. Se ei poista elämän varjoja ja pimeyttä, mutta syntyy uudenlainen voima kohdata ja muuttaa ne. Elämä kehossa on enemmän tässä ja nyt, väreilevänä ja värikkäänä. Se synnyttää syvältä kumpuavaa iloa ja elämänvoimaa, joka muuttaa ja palvelee myös ympäröivää maailmaa. Koska lopulta vain tämä autenttinen yhteys itseen mahdollistaa kokonaisvaltaisen yhteyden myös muihin.

Aito ja syvä kohtaaminen voi tapahtua vasta kun ei ole vain tyhjä kuori tai eteerinen valo-olento, vaan tässä ja nyt, juuri sellaisena kuin on. Ihminen, joka kehollistaa hengen, luo näkymättömän näkyväksi sanojen, tekojen ja olemuksensa kautta.

Lämmöllä ja ilolla, Katja

Turvallisuuden tunne mahdollistaa parantumisen

katjafrangeJätä kommentti

Tämä kirjoitus on julkaistu Viisas Elämä -sivustolla 26.11.2018

***

Naiseuteeni liittyy syviä haavoja ja trauma, joka ei ole vain henkinen, vaan puhkaissut aikanaan myös fyysisen sairauden. Itsensä parantamisen polku on ollut pitkä, enkä voi vieläkään sanoa olevani parantunut. En tiedä voinko sanoa niin koskaan. Ehkä jotkin haavat eivät poistu kokonaan, mutta ehkä ne kuitenkin puhdistuvat ja arpeutuvat. On kuitenkin yksi asia, joka on mahdollistanut muutoksen, askeleita kohti parantumista. Se on turvallisuuden tunne, joka on syntynyt jonkin suuremman näkymättömällä kämmenellä ja toisen ihmisen sylissä.

Minun parantumisen polulla tuo turva on rakentunut ensin suhteessa johonkin suurempaan. Haavojen ollessa vielä täysin auki ja trauman ollessa tuore, turvani alkoi rakentua suhteessa näkymättömään; valoon, jumalaan, rakkauteen – miksi sitä haluaakaan kutsua. Oman sisäisen itsetuntemuksen matkan myötä sisälläni on syntynyt syvä luottamus siihen, että jokin suurempi kantaa minua. Tunnen olevani henkisesti turvassa, koska olen kokenut näkymättömän ihmeellisen kosketuksen ja sen, ettei se ole koskaan hylännyt minua. Tämä on täysin sisäinen kokemus turvasta – suuri ja horjumaton. Mutta se on myös pyytänyt paljon. Se on tarkoittanut paljosta luopumista, tuntemattomalle antautumista, uskallusta luottaa pelkkään intuitioon. Se on tarkoittanut henkisten rajojen asettamista, sen oivaltamista mikä todella kuuluu minulle, mikä ei. Sitä mukaa kun olen oppinut milloin saan sanoa kyllä ja milloin ei, sisäinen turvallisuuden tunteeni on vahvistunut. On kuin minun ympärilleni olisi ajan myötä kerääntynyt joukko suojelijoita, ja sisälleni näkymätöntä valovoimaa, jonka turvin voin tarpeen mukaan laskeutua vaikka tummaan toivottomuuteen tietäen, että löydän sieltä aina tien ulos. Tämä turvan tunne ja luottamus suurempaan on antanut voimaa antaa anteeksi ihmisille ja itselleni sekä päästää irti niistä myrkyllisistä ajatuksista ja peloista, jotka ovat estäneet parantumasta.

Mutta tämä yksinään ei ole riittänyt parantumiseen. Sama turvallisuuden tunne on synnyttävä suhteessa ympäröivään maailmaan, muihin ihmisiin, myös niihin, joihin haavat ja trauma liittyvät. En usko että kukaan ihminen on niin itseriittoinen, että voisi saada kaiken tarvitsemansa vain suhteessa johonkin suurempaan. Välillä tällaiseen ajatukseen törmää ns. henkisellä polulla olevien ihmisten kanssa jutellessa. Aivan kuin oivallus elämän harhasta ja illuusiosta voisi tuosta vain ohittaa tähän ihmiselämään kuuluvat kokemukset. Mielestäni näin ajatellen, tulee kieltäneeksi kokonaan oman ihmisyytensä. Ihminen on epätäydellinen ja keskeneräinen, enemmän tai vähemmän rikkonainen. Uskon, toivon ja rakkauden lisäksi ihminen tarvitsee ihmistä. Monia ihmisiä. Tosin toisaalta tällainen kieltäminen on ymmärrettävää, koska juuri ihmisyys on kaikista kipeintä kohdata. Juuri siellä ihmisyydessähän meidän haavat ja varjot ovat. Juuri ihminen meissä pelkää, tuntee tunteet kehossaan ja suojelee itseään. Ei meissä oleva sisäinen suuruus tai jumaluus pelkää tai suojele itseään.

Koska käsittelen työssäni naiseuden teemoja sekä esimerkiksi feminiinisen ja maskuliinisen energian tasapainoa, lähestyn turvallisuuden tunnetta myös tämän kautta. Jokaisessa ihmisessä on niin feminiininen kuin maskuliininen energia – sisäinen nainen ja mies. Tuo feminiininen puoli meissä kukoistaa, luo uutta ja voi hyvin, kun se kokee turvaa, joka taas syntyy maskuliinisesta energiasta. Terve maskuliininen energia luo rauhallisen, vankkumattoman läsnäolon ja pysyvän tilan – kuin sylin, jossa voi tuntea olevansa turvassa. Tämä tapahtuu sisäisesti, oman feminiinisen ja maskuliinisen puolen etsiessä tasapainoa, mutta myös suhteessa toiseen ihmiseen.

Esimerkiksi, jos nainen on tullut rikki revityksi parisuhteessa, on hänen siitä eteenpäin mennäkseen tehtävä sisäistä parantumistyötä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi oman rajattomuuden, uhriuden tai oman arvon kohtaamista ja itsensä rakastamisen opettelua. Tätä työtä itsensä kanssa voi tehdä myös tutkimalla sisäisen feminiinisen ja maskuliinisen energian terveitä ja epäterveitä malleja. Tämä sisäinen työ ei kuitenkaan yksinään riitä. Rikki revityksi tulemisen kokemus ei ole synnyttänyt turvattomuutta ja epäluottamusta vain sisäisesti, vaan myös suhteessa toisiin ihmisiin. Jotta eheytyminen ja uusi korjaava, turvallinen kokemus voi syntyä, se vaatii ei vain itsensä, vaan myös toisen ihmisen kohtaamista. Rikki revityn ihmisen sisäinen eläin kuitenkin välttelee tätä kaikin mahdollisin tavoin. Miksi se menisi taas syliin, joka on aikaisemmin satuttanut? Miksi se menisi suoraan siihen ansaan, joka on aikaisemmin johtanut lähes kuolemaan? Tämän tehdäkseen nainen tarvitsee suurta turvallisuuden tunnetta. Ilman kohtaamista parantuminen on ehkä mahdotonta, koska muuttuakseen ihminen tarvitsee kokemuksen. Särkyneen ihmisen on saatava korjaava kokemus siitä että hän on turvassa. Se mahdollistaa vähittäisen eheytymisen ja parantumisen ihmeen.

Sen lisäksi että on itse uskallettava kohdata omat haavansa ja itse opeteltava rakastamaan omaa sisäistä haavoittunutta sisintä, on annettava myös toisen nähdä se. Silloinkin, kun se nostaa häpeää, tarvetta paeta paikalta, itseinhoa tai itsesyytöstä. Haasteellisinta on olla haavoittuvainen ja näyttää oma pieni, heikko, traumasta haavoilla tärisevä minä, jonka voi tallata yhdellä sanalla. Mutta parantuakseen juuri sen osan tulisi saada tulla turvallisesti toisen ihmisen todistamaksi ja hyväksymäksi.

Kunpa meillä kaikilla olisi mahdollisuus olla hetki turvallisessa ja hyväksyvässä sylissä, jossa saamme olla heikkoja ja haavoittuvaisia. Monesti pyydämmekin tätä, itse sitä tajuamattamme. Teemme sen kuin pieni lapsi, joka kiukullaan ja huudollaan haluaa tulla huomatuksi ja rakastetuksi. Samalla tavalla aikuinen voi vaikkapa hyökätä tai olla ilkeä – lopulta kuitenkin vain omaa haavoittunutta sisintään suojellen ja syvimmillään syliin kaivaten. Aikuinen voi kuitenkin pyytää ottaa syliin. Ainakin tätä tarvetta voi yrittää sanoittaa, joko auttavalle ammattilaiselle tai läheiselle, joka kykenee tarjoamaan turvallisen sylin, ollen läsnä, pidellen tilaa. Ehkä ainakin voisimme yrittää muistaa tämän useammin; pyytää syliin, ottaa syliin. Tarjota turvaa, hakeutua turvaan. Me voimme auttaa siten toisiamme parantumaan. Se ei tarkoita että antaa parantumisensa toisen käsiin, vaan päinvastoin, ottaa vastuun itsestään ja rakastaa itseään niin paljon, että antaa itsensä tulla rakastetuksi ja parannetuksi. Siten haavoittunut voi vähitellen lakata tärisemästä ja hengittää luottavaisemmin. Siten joku päivä haavoittunut voi katsoa arpiaan ja kokea voivansa olla turvallisesti se kuka aidosti on. Minäkin tätä kohti kulkien – välillä vieläkin raastavan kipeällä, mutta myös äärimmäisen kauniilla naiseuden parantumismatkalla.

Katja

Rakkauden maailmaa muuttava voima – Oletko rakkauden alkemisti?

katjafrangeJätä kommentti

Pyyteetön rakkaus on vahvin olemassa oleva, ihmeellinen voima. Se on puhdasta, korkeavärähteistä ja positiivista energiaa, jolla on uskomaton vaikutus kaikkeen olemassa olevaan. Rakkauden alkemisti ymmärtää tämän ehdottoman rakkauden voiman. Hän on ihminen, joka käyttää rakkautta myös tietoisesti niin sisäisen kuin ulkoisen maailman muuttamiseen, puhdistamiseen ja parantamiseen. Rakkauden alkemisti kulkee kohti vapautta, eheyttä ja aitoutta, niin itsessä kuin ympäröivässä maailmassa. Oletko sinä rakkauden alkemisti?

Alkemiassa on kyse transformaatiosta. Kautta aikojen ihmiset ovat yrittäneet selvittää kemiallisen alkemian salaisuuden; miten muuttaa perusmetalli kullaksi tai miten saada aikaan eliksiiri, joka takaa ikuisen elämän. Epäaitoa materiaa käsitellään ja puhdistetaan erilaisten vaiheiden kautta, jotta lopulta jäljelle jäisi aito esenssi, arvokkain ja puhtain aines. Rakkauden alkemistille tämä on myös vertauskuvaa ihmisen sisäisestä transformaatiosta, henkisestä muutoksesta – jota kutsun tässä rakkauden alkemiaksi. Se on pitkällä ajalla tapahtuva suuri sisäinen työ, jonka myötä ihminen jalostuu sisäisesti.

Aivan kuten kemiallisessa alkemiaprosessissa, myös ihmisen sisäisessä transformaatiossa epäaito muuntuu aidoksi. Erilaisten vaiheiden kautta turha palaa pois, huuhtoutuu ja kirkastuu. Tämä tapahtuu, kun ihminen tiputtaa rajoittavia uskomuksia sekä opittuja rooleja ja naamioita. Ihmisen aito olemus tulee vähitellen esille, kun hän kohtaa pelkojaan ja varjojaan, muuntaa tiedostamatonta tietoiseksi, näkymätöntä näkyväksi. Rakkauden alkemisti päästää irti ja antaa anteeksi, lukemattomia kertoja. Hän valitsee yhä uudelleen rakkauden, jalatkin tutisten. Vähitellen sisäiset vastakkainasettelut kohtaavat ja tasapaino vahvistuu. Oma keskikohta ja totuus kirkastuvat. Rakkauden vahvistuessa myös tietoisuus avautuu. Kun rakkauden alkemisti hyväksyy niin oman suuruuden ja jumalallisuuden kuin oman pienuuden ja inhimillisyyden, tämä kaikki johtaa vähitellen sisäiseen vapauteen, eheyteen ja aitouteen. Lopulta suuren työn jälkeen tuhkasta nousee vapaana lentävä Feeniks-lintu. Näkyviin tulee se, mikä on aitoa ja ainoa ikuisesti kestävä –  kuin tulessa palamaton kulta, puhdistettu esenssi. Rakkaus.

Rakkaudella on maailmaa muuttava voima. Se on valo, joka läpäisee kaiken kiinteän. Se on kuin tuli, joka sulattaa jään ja polttaa pois kaiken kestämättömän. Se on vesi, joka kirkastaa totuuden ja puhdistaa solutasoja myöten. Rakkaus kuorii epäpuhtauden, avaa sipulin kerrokset, mutta myös luo nahan uudelleen. Rakkaus on aina vastaus. Sen transformoiva voima ulottuu niin sisältä ulos, kuin ulkoa suoraan sisälle, ihan ytimeen asti.

  • Valitse rakkaus

Sinä olet vapaa valitsemaan ajatuksesi ja tekosi. Haluatko ruokkia hyviä vai huonoja ajatuksia? Valitsetko toimia sydäntäsi vai pelokasta mieltäsi kuunnellen? Elämän vastakohtaisuudet kulkevat aina yhdessä, joten siellä missä tuntuu olevan vain pelkoa ja pimeyttä, sielläkin on aina rakkaus ja valo. Aina kun valitset rakkauden, vahvistat rakkautta itsessäsi. Silloin olet aina askeleen lähempänä aitoutta.

  • Ole rohkeasti rehellinen

Rehellisuus kuorii pois turhan. Se räjäyttää auki sen mikä ei ole totuudellista, pakottaa esille valheellisen.  Rehellisyys voi olla myös pelottavaa tai satuttavaa, mutta lopulta vain hetken. Samalla kun se nostaa esille sen mitä haluaisi piilottaa, rehellisyys tuo mukanaan vapautumisen. Pelon kohtaaminen, kivun ja kärsimyksen kokeminen on kuitenkin myös osa sisäistä puhdistumista. Se muuttaa meitä ihmisenä, kirkastaa sisintä ja synnyttää kiitollisuutta. Muistathan, että totuus ei pala tulessakaan – siihen on helppo luottaa.

  • Anna rakkauden virrata

Tarvitsemme myös toisiamme kokeaksemme rakkauden itsessämme. Rakkaudella on monta muotoa. Joskus tarvitsemme toiselta ihmiseltä tulevaa vastustusta tai haastetta, joka pakottaa kääntymään sisäänpäin ja etsimään rakkauden voiman itsestä. Joskus taas toisen ihmisen osoittama lempeys ja myötätunto avaa ymmärryksen omasta merkityksellisyydestä. Anna rakkauden virrata sen kaikissa muodoissaan. Anna ja ota vastaan. Yhtä lailla kun on tärkeää tunnistaa ja asettaa omat rajansa, on myös tärkeää uskaltaa laskea muurit ja avautua – antaa rakkauden tuntua. Kun rakkaus saa virrata vapaana, se hoitaa, parantaa ja muuttaa tavoilla, joita emme voi ehkä koskaan mielellä ymmärtää.

  • Kohti aitoutta, ei kohti täydellisyyttä

Jos elämä tulisi valmiiksi, se lakkaisi olemasta. Jos ihminen olisi täydellinen, inhimillisyys lakkaisi olemasta. Rakkaus on ennemminkin aito kuin täydellinen. Rakkaus nimittäin sisältää kaiken, myös epätäydellisyyden. Aitona oleminen vaatii uskallusta olla haavoittuvainen ja keskeneräinen, mutta se on kuitenkin ainoa tie itsetuntemukseen, todellisen aidon itsen äärelle.

Tämä matka on kaikkien vaiheiden arvoinen.

Katja

Hyväksymisen ja antautumisen vapautus – miksi vastustella sitä mikä on?

katjafrangeJätä kommentti

Elämä vie meitä joskus äärirajoille. Joskus löydämme itsemme nurkasta, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Vaikka yrität kaikkesi ja pyydät sydämesi pohjasta, vastassa tuntuu olevan vain tyhjyys. Mutta entä jos ilman tällaisia kokemuksia emme suostuisi kohtaamaan jotain tärkeää? Ehkä se onkin sitä, että elämä opettaa meitä hyväksymään ja antautumaan. Kun ihminen on tarpeeksi väsynyt tai epätoivoinen, suurinta rakkautta itseänsä kohtaan on lopettaa taistelu ja väkisin yrittäminen. Miksi vastustella sitä mikä on?

Suorittavassa elämässä olemme oppineet, että sinnikkyys palkitaan. Mitään ei saa, jos ei yritä. Ja jos yrität ja epäonnistut, nouse vielä kerran ylös ja yritä uudelleen. Loputtomasti. Oman itsensä kustannuksellakin. Päättäväisyyttä, tahtoa ja soturivoimaa tarvitaan elämässä, mutta joskus sinnikkyydestä tulee itsensä tuhoavaa taistelua, ilman että sitä edes itse huomaa. Henkiset ja fyysiset voimat loppuvat, mutta periksi ei anneta. Sitä vain puskee eteenpäin kuin härkä, vaikka parasta olisi pysähtyä. Levätä. Antautua. Joskus on vaikea luottaa, että elämä tapahtuu silloinkin, kun emme pakota sitä tapahtuvaksi.

Antautuminen kysyy myös hyväksymistä. Huomaatko joskus ajattelevasi: ”en suostu siihen, että tämä asia on näin”… ”en halua tätä elämääni”…”en halua olla tällainen”…”tämä ei saa olla totta”… Aina kun vastustelemme sitä mikä on, yritämme väistellä totuutta. Jos taas vastustelemme totuutta, satutamme itseämme hakkaamalla päätä seinään. Jos yritämme muuttaa väkisin sitä mikä on, paradoksaalisesti estämme asioita muuttumasta parhaaseen mahdolliseen muotoon. On tietysti täysin inhimillistä, että joskus totuuden kohtaaminen on yksinkertaisesti liikaa, liian haastavaa ja satuttavaa. Elämän epätäydellisyyden kohtaaminen on raskasta. On vaikea hyväksyä sitä vääryyttä mitä kohtaamme maailmassa. On haastavaa hyväksyä sitä keskeneräisyyttä, riittämättömyyttä, virheitä ja osaamattomuutta, mitä kohtaamme itsessämme. Sitäkin on opeteltava, vähitellen.

Hyväksyminen kuitenkin vapauttaa. Se valaisee pimennossa olleen kohdan. Kun jokin saa tulla esille sellaisena kuin on, se saa luvan muutokselle. Hyväksyminen vapauttaa, avaa puristuksen, niin että elämä pääsee virtaamaan vapaasti, muotoutumaan uudelleen. Aivan kuten sisällämme olevat tunteet. Jokainen tunne tulisi tuntea, antaa nousta esille, virrata vapaasti ulos. Silloin se ei jää asumaan sisälle ja lukkiudu kiinni kehoon. Kun jotain yllättävää tapahtuu, voit samantien hyväksyä sen sellaisenaan. ”Ok, tämä on nyt näin.” Kun hyväksyt ja antaudut sille mitä on, elämä kyllä näyttää seuraavan askeleen.

Oman elämäni kautta olen päätynyt luottamaan, että silloin kun elämä työntää puristuksiin ja kuljettaa väsymyksen äärirajoille, siellä takana on jokin suuri tarkoitus. Vääryyden ja katkeruuden tunteestakaan huolimatta elämä ei pilkkaa minua, en ole kirottu tai vähempiarvoisempi. Vaikka kivun keskellä tarkoitusta voi olla mahdoton ymmärtää, jälkeenpäin katsoen voi huomata, että isoimmat haasteet ovat olleet suurimpia lahjoja, pohjimmiltaan rakkautta. Ne haastavat ihmiset ovat olleet rakkaita sieluja valitsemaansa roolia esittämässä. Haasteet, kipu ja kärsimys muuttaa ihmistä pohjamutia myöten. Ne puhdistavat ja nostavat esille sen, mikä ei ole totuudellista. Ne pakottavat ihmisen pysähtymään ja hyväksymään oman inhimillisyytensä ja rajallisuutensa. Ne pakottavat ihmisen etsimään merkitystään, avautumaan luottamukselle ja uskolle johonkin suurempaan. Kivunkin keskellä voi antautua ja se on rakkautta itseä kohtaan. Se antaa luvan itselle olla se mikä on. Se tuo mukanaan anteeksiannon ja ymmärryksen, että jokainen ihminen tekee aina parhaansa sillä ymmärryksellä mikä hänellä kullakin hetkellä on – myös sinä itse. Väsyttävästä taistelusta voi myös päästää irti, ilman että se tarkoittaa luovuttamista. Itselle voi sallia kannattelun ja johdatuksen. Vaikka elämä välillä testaa ja kokeilee rankallakin tavalla, se ei koskaan hylkää kokonaan.

Jokainen aamu kun heräät, voit antautua jollekin suuremmalle. Voit antaa itsesi elämän kuljetettavaksi, ojentaa käden viisaudelle, joka ohjaa sinua. Sinä saat olla johdatuksessa! Sinun ei tarvitse aina tietää! Voit olla kuin hollow bone, kuten intiaanit sanovat – ihminen kehossa, jonka kautta suuri henki virtaa. Hyväksyminen ja antautuminen eivät ole luovuttamista, vaan luottamusta. Antautuminen ei ole välinpitämättömyyttä, vaan uskoa. Kaikki ei ole sinun käsissäsi – ja hyvä niin.

Lämmöllä, Katja

www.magdalakoulu.com

www.katjafrange.com

Kuusi avainta feminiinisen voiman ja viisauden vahvistamiseen

katjafrangeJätä kommentti

Tämä blogi on julkaistu Naiseuden Voiman sivustolla 23.8.2018

***

Naisten asettuminen omaan voimaansa on avain maailman muuttumiseen. Feminiinisen tulee olla arvostettu, nähty ja kuultu omassa ainutlaatuisessa viisaudessaan ja voimassaan. Tarkoitus ei ole, että feminiininen mahduttaa itsensä maskuliiniseen malliin, vaan ottaa oman paikkansa erilaisena, mutta tasavertaisena kumppanina.

Kaikessa olevaisessa on sekä feminiininen että maskuliininen energia. Siksi näiden energioiden välisen tanssin voi tiedostaa niin jokaisen ihmisen sisällä kuin esimerkiksi parisuhteessa, yhteisössä, luonnossa tai koko maailman tasolla. Vahvistuessaan tämä tasapainon tanssi mahdollistaa entistä inhimillisemmän, tietoisemman, vastuullisemman ja myötätuntoisemman maailman.

Muutos on kuitenkin lähdettävä ensisijaisesti omasta itsestä. Oman henkisen polun ja itsetuntemuksen kautta jokainen ihminen voi kulkea kohti oman sisäisen feminiinisen ja maskuliinisen energian välistä liittoa. Sitä kautta vaikutamme myös ympäröivään maailmaan. Koska olemme osa suurempaa kokonaisuutta, jokaisen itsessä tekemä työ muuttaa myös kollektiivista tietoisuutta.

Vaikka feminiininen ja maskuliininen energia eivät ole sukupuoleen sidottuja, seuraavassa on kuusi feminiinistä voimaa ja viisautta vahvistavaa avainta etenkin naisen elämän näkökulmasta.

Luovuus

Feminiininen energia on luovaa, transformoivaa ja uutta synnyttävää energiaa. Vaikka maskuliinisella energialla on oma tärkeä tehtävänsä uuden luomisessa, feminiininen synnyttää uuden näkyvään muotoon. Kaikki luovuus vahvistaa tätä feminiinistä voimaa. Se voi tarkoittaa mitä tahansa luovaa tekemistä, jossa näkymätön saa näkyvän muodon. Luovuudella nainen tuo esille jotain sielustaan, antaa sisimpänsä näkyä esimerkiksi kirjoituksen, maalauksen, äänen, liikkeen, sisustaminen tai vaikkapa ruoanlaiton kautta – ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla luova.

Luovuudelle on tärkeää antaa tilaa. Hiljenny, meditoi ja vahvista yhteyttä tähän hetkeen ja itseesi. Anna tila, johon uusi pääsee laskeutumaan. Asettaudu vastaanottamaan sitä mikä haluaa hetkessä syntyä. Kulje luonnossa ja istu veden äärellä antaen sen inspiroida sisintäsi. Naura, koska ilo avaa kanavia. Juhlista ja kiitä luovuuttasi mitään pois pyyhkimättä tai arvostelematta. Anna kaikkien kukkien kukkia itsesi sisällä.

Toisaalta on hyvä tiedostaa, että todellinen luova ja uutta synnyttävä energia on myös tuhoavaa. On tärkeää antaa sen tuhoutua, mikä on uutta synnyttävän energian tiellä. On tärkeää antaa sen hajota, mikä on ottamassa uuden muodon. Jos luovuus tuntuu tyrehtyneeltä, voit myös kutsua sisäistä lastasi auttamaan, ja aloittaa tekemällä niitä asioita, mitkä ovat lapsena sinua innostaneet ja saaneet luovuuden virtaamaan.

Intuitio

Siinä missä maskuliininen energia on loogista ja analyyttistä, on feminiininen energia intuitiivista. Intuitio vahvistuu erityisesti tietoisuuden avautumisen ja itsetuntemuksen kautta, tuntemalla ja erottamalla intuition esimerkiksi sisäisistä peloista, haavoista ja haluista. Harjoittele ja vahvista intuitiotasi. Kyseenalaista opittua ja anna lupa uudelle.

Jokaisen naisen sisäinen näkijä kysyy luottamusta siihen mitä ei tiedä. Se pyytää uskallusta antautua tuntemattomalle, sille, mitä ei voi kokea, tuntea tai tietää kuin sydämellään. Antaudu elämän mysteerille ja epävarmuudelle. Valjasta sisäinen utelias ja avoin lapsesi ja tutki elämää ihmetellen; aina ei voi tietää. Kaikkeen ei aina tarvitsekaan saada selitystä. Silti sydän on kuin kompassi, joka ohjaa eteenpäin, jokaisessa hetkessä. Ole hereillä.

Kuuntele sitä hiljaista ääntä, välähdysmäistä tietoa, näkyä tai kehon tunnetta. Kun mieleesi nousee kysymys tai teet valintoja tai päätöksiä, käänny ensin kuuntelemaan itseäsi, ennen kuin haet vastausta ulkopuoleltasi. Toimi intuitiosi mukaan ja katso mitä tapahtuu. Näin opit kokemuksen kautta luottamaan intuitioon, feminiinisen energian superpoweriin.

Yhteistyö

Feminiininen energia etsii luontaisesti yhteyttä ja sitä kautta syntyvää ykseyttä, kun taas maskuliininen energia on suuntautunut yksilöllisyyteen, joka luo erillisyyttä. Feminiininen energia kulkee sisäänpäin ja ohjaa kaiken yhteen. Se yhdistää, kutsuu kokoon, luo siltoja ja kutoo yhteen. Jotain voimallista tapahtuukin, kun naiset kokoontuvat yhteen. Naisten välinen ystävyys, siskous ja piirit vahvistavat jakamisen kautta syntyvää yhteyttä ja ykseyttä, niin suhteessa itseen kuin muihin.

Yhdessä naiset voivat toimia toisilleen kätilöinä uuteen ymmärrykseen, toimia peileinä ja auttaa oivaltamaan, vapauttamaan ja puhdistamaan vanhaa. Me kehitymme yhdessä, olemme jokainen osa suurempaa kokonaisuutta. Tällainen feminiininen yhteistyö ja siskous näyttää esimerkkiä siitä, että selviytyäksemme ja kehittyäksemme tarvitsemme toisiamme, rohkaisua, tukea, yhdistymistä ja jakamista. Kutsu koolle ystäväsi. Mene osaksi naisten piiriä. Kutoudu rohkeasti osaksi kokonaisuutta, jossa voit kokea tulevasi nähdyksi ja kuulluksi, ainutlaatuisena osana yhtä kokonaisuutta.

Seksuaalisuus

Seksuaalienergia on elämänvoimaa. Se on vitaalia, parantavaa rakkausenergiaa, joka sykkii sisällämme. Kehomme erittää rakkaushormonia, oksitosiinia, joka liikuttaa elämänvoimaa kehossamme vahvistaen siten terveyttä niin kehon, mielen kuin hengen tasolla. Vapautuessaan seksuaalienergia vahvistaa esimerkiksi luovuutta, avoimuutta, iloa ja kestävyyttä.

Feminiininen seksuaalinen voima ja naisten sensuaalisuus on tuomittu vuosisatojen ajan. Se on tukahdutettu, koska se on koettu uhkaavaksi patriarkaaliselle, vääristyneelle maskuliiniselle vallankäytön mallille. Naisten seksuaalisuutta on kontrolloitu, siitä on tehty häpeällistä ja siten naisilta on viety mahdollisuus päästä käsiksi omaan sisäiseen seksuaalienergiaan ja ymmärtää sen maailmaa muuttava voima.

Voimme kuitenkin muuttaa vanhan. Juhlista seksuaalienergiaasi ja sensuaalista kauneuttasi. Puhu rakastavasti kehollesi. Hemmottele itseäsi, rentouta kehosi vaikkapa hieronnalla tai hengityksellä. Opi tuntemaan kehosi ja sen mikä saa sen voimaan hyvin. Anna kehosi kertoa mikä tuntuu hyvältä. Nauti. Ruoki intohimoa elämässäsi. Kohtaa rohkeasti seksuaalisuuteen liittyvä häpeä. Kyseenalaista siihen liittyvät rajoittavat uskomukset ja määritykset. Älä piilota seksuaalisuuttasi, jos et halua sitä piilottaa.

Vaikka muutokset vuosisatoja vanhoissa uskomuksissa vievät oman aikansa, naisten tulee saada ilmaista itseään vapaasti, asettaa omat rajat ja määritykset, pitää itsemääräämisoikeus ja tulla kunnioitetuksi myös seksuaalisena olentona. Naisen seksuaalisuudessa on voima ja pyhyys, jonka voi kokea vain vapauttamalla itsensä ja sallimalla itselleen vielä uinuksissa oleva elämänvoima.

Ääni

Naisten ääni on ollut pitkään historiassa tukahdutettuna ja hiljennettynä. Naiset eivät ole saaneet ääntään kuuluville, heidät on hiljennetty tai mielipiteitä ei ole arvostettu. Äänen hiljentäminen on ollut myös viestiä siitä, että naisten tulee kuunnelle ulkopuolelta tulevia määrityksiä, pyytää lupa itselleen ja omalle olemassaololleen. On kuitenkin aika antaa äänen kuulua. Jokaisen naisen on aika ymmärtää, että juuri hänen sanomansa on kuulluksi tulemisen arvoinen juuri sellaisenaan.

Kommunikoi avoimella mielellä ja sydämellä. Uskalla puhua omaa totuuttasi. Uskalla esittää eriäviä mielipiteitä, antaa tunteiden tulla esille, ilmaista itseäsi vapaasti, myös negatiiviseksi luokiteltuja tunteita. Aidossa tunteessa ja herkkyydessä on voima, joka tavoittaa kuulijan paremmin kuin hienosti asetellut sanat.

Naisten on uskallettava olla esillä myös naisina ja antaa nimenomaan feminiinisen äänensä kuulua. Naisten ei tarvitse lieventää tai siistiä sanomaansa vain, koska he haluavat olla uskottavia ja hyväksyttäviä myös miesten maailmassa. Etenkin länsimaisilla naisilla on myös vapauden mukana tuleva vastuu tehdä osansa maailman muutoksessa. Koska meidän ei tarvitse pelätä henkemme puolesta, voimme puhua myös niiden naisten puolesta, joiden suut ovat edelleen hiljennetyt.

Rakkaus

Rakasta. Ota vastaan rakkautta. Ole rakastettu. Perustavanlaatuinen feminiininen energia on ennen kaikkea pyyteetöntä rakkausenergiaa. Kun ihminen kokee ja tiedostaa tuon rakkauden sisällään, elämä ei ole samanlaista kuin ennen. Valitse rakkaus antamalla anteeksi itsellesi ja muille. Valitse myötätunto itseäsi ja muita kohtaan. Hyväksy oma inhimillinen epätäydellisyys, ilman tuomintaa. Pyri päästämään irti luokitteluista, myös siitä mikä kuuluu naisille ja mikä miehille – keskity ihmisyyteen.

Voit fokusoida rakkauteen, ympärillä olevan kaaoksenkin keskellä. Koska valitsemalla rakkauden, muutat elämääsi ja ympäröivää maailmaa kaikista vahvimmalla voimalla mitä on. Rakkaus on se kuka me olemme. Rakkauden valitseminen luo ja vahvistaa ykseyttä, niin sinussa itsessäsi kuin kollektiivisesti. Palvele rakkautta ottamalla sen osaksi jokaista hetkeäsi, kehollistamalla se näkyvään muotoon. Pienilläkin teoilla, sanoilla ja hetkillä on merkityksensä. Todellinen feminiinisen energian voima on sitä, että voi koskettaa kaikkea sydämellä, ilman että sulkee sydäntään.

Katja

Kaikille avoin salaisuus

katjafrangeJätä kommentti

Seisot tumman metsän laidalla. Jokin sinussa tietää, että tuon metsän takana aukeaa jotain uutta. Voit nähdä lämpimän valon pilkahtelevan puiden raoista. Päästäksesi sinne, sinun on kuljettava tuntemattomaan. Astut rohkeasti eteenpäin, kunnes tunnet jalkasi pehmeällä sammalmättäällä. Tunnet maan, joka kantaa sinua, askel askeleelta.

Seisot usvaisen meren rannalla. Jokin sinussa tietää, että tuon tutkimattoman meren syvyydessä on jotain arvokasta. Voit nähdä meren pohjalla kirkkaana loistavan helmen. Luottaen kastat jalkasi veteen. Tunnet pinnan alla olevan rauhan. Tunnet veden ympäröivän pehmeyden, kun sukellat sen syvyyteen.

Kuin tuo villi metsä tai syvä meri, myös suurin osa sisimmästäsi on tiedostamatonta, tuntematonta. Siellä tiedostamattomassa on myös sisimpäsi varjot – puolia, joita et haluaisi tunnustaa itsessäsi olevan. Ne osat sinusta, joiden olemassaolon haluaisit kieltää. Varjot ovat sitä, mitä et ajattele olevasi.

Jos valitset kohdata itsesi erilaisia puolia – myös varjoja, haavoja, avautuvia arpia, pelkoja – silloin sinä valitset rakkauden. Vain astumalla tummaan metsään ja sukeltamalla syvyyksiin, voit tietää mitä siellä on. Vain siten voit valaista varjot, muuttaa näkymättömän näkyväksi, tiedostamattoman tietoiseksi. Antaa rakkauden läpivalaista sinut pala palalta. Siten annat sinussa olevan rakkauden tehdä työtään; ottaa sinut haltuunsa, täyttää sinut parantavalla voimallaan.Valaista sinut, jotta voit muistaa kuka sinä olet.

Vain kulkemalla sisimmän varjoihin voit oppia tuntemaan todellisen itsesi. Kohdata aidon ytimesi. Villin ja pyhän puolesi. Valaista sisimpäsi. Oivaltaa oman merkityksellisyytesi. Antaa ilon, rakkauden ja rauhan pureutua solutasolle asti. Nauttia. Todella nauttia. Ja lopulta oivaltaa yksi elämän kaikille avoin salaisuus – mitään muuta et ole koskaan ollutkaan kuin kirkas valo, vaatetettuna ainutlaatuiseen ihmisyyteen.

Jos askeleesi tuntuvat raskailta, muista valita rakkaus yhä uudelleen. Ota se mukaan jokaiseen askeleeseen, jokaiseen hengitykseen. Silloin pimeänkin keskellä se näyttää suunnan. Ja muista, kun pimeys tiivistyy ja kipu tihenee, se voikin olla merkki siitä että olet jo lähellä. Ja samanaikaisesti – ehkä oletkin jo perillä, kun vain avaat silmäsi? Ehkä helmi on jo kädelläsi?

Voit myös valita jäädä metsän reunalle tai meren rannalle. Mutta kuuletko silloin sen osan, joka kysyy sisälläsi lakkaamatta:

Kuka minä olen?

Yhteys ilman ymmärrystä

katjafrangeJätä kommentti

Italian vuoristotiet mutkittelivat ylös ja alas. Välillä tie nousi jyrkästi ylöspäin, kaartaen mutkissa, joiden taakse en voinut etukäteen nähdä. Välillä näin edessäni avautuvan laakson, jota kohti laskettelin istuen turvallisesti auton kyydissä. Samalla tavalla kuin nuo vuoristotiet, myös mieleni kulki ylös ja alas, kääntyillen suunnasta toiseen. Kävin kiivasta keskustelua mieheni kanssa, joka istui vieressäni ajajan paikalla. Tiedostin, että mieleni rakensi yhä älykkäämpiä malleja ja rakenteita. Selitimme vuorotellen omia näkemyksiämme ja mielipiteitämme, hakien näin ymmärrystä toisiamme kohtaan. Kuitenkin tuloksetta. Jostain syystä jokainen sana tuntui vievän enemmän solmuun ja loivat välillemme muureja, ei siltoja.

Tie oli jatkunut alaspäin ja ajoimme nyt laakson pohjalla. Aurinko paistoi kirkkaasti valtavan kokoisen vuoren seinään, josta oli louhittu riveittäin kivimassaa. Mielikuvissani tuo seinä oli kuin jättiläisten amfiteatteri, paikka, jossa näkymätön seurasi ihmiselämän jumalallista näytelmää. Naurahdin itsekseni ajatellessani olevani juuri nyt osa tuota ihmiselämän leikkiä – nainen, joka yritti epätoivoisesti etsiä oikeita sanoja ja määrityksiä tullakseen nähdyksi ja kuulluksi, ymmärretyksi, hyväksytyksi ja ennen kaikkea rakastetuksi. Silloin auringon säteet osuivat silmiini ja suljin silmäni. Hiljennyin ja asetin käteni mieheni kädelle. Yhtäkkiä tunsin jälleen yhteyden. Yhteyden, joka ei tarvinnut sanoja, ei määrityksiä, eikä varsinkaan mielen täydellistä ymmärrystä. Yhteys löytyi, kun sydämet alkoivat keskustella. Tunsin kevyen energian, joka oli paljon vahvempi kuin hetkellisesti vallassa ollut kankea mielen maisema ja rajoittavat sanat. Antauduin tuolle näkymättömälle ja sanattomalle energialle, luotin sen yhdistävään voimaan.

Vain sydämen kautta voi löytyä aito hyväksyntä, ymmärrys ja syvä yhteys ihmisten välille. Sydäntietoisuus on se, joka liittää kädet käteen ja ihmiset yhteen. Kuinka paljon olinkaan tästä puhunut ja kirjoittanut, mutta jälleen totuus syveni entisestään tuon arkipäivän hetken kautta. Vaikka tiesin, että toisen tapa ajatella ja kokea asioita oli erilainen kuin minun, olin huomaamattani yrittänyt saada hänet ajattelemaan asioita samalla tavalla kuin minä. Pyrkimykseni oli kuitenkin ollut hyvä, koska olin tehnyt sen rakentaakseni syvemmän yhteyden välillemme. Jokainen sana oli kuitenkin vienyt kauemmaksi. Vasta kun antauduin sanojen tuolle puolen, löytyikin ymmärrys ja kaipaamani yhteys.

Ihmisellä on tarve tulla ymmärretyksi. Sen kautta voi kokea tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi. Silloin voi kokea, että toinen näkee minut, toinen kuulee minut. Kun sinä ymmärrät minua, minä voin kokea sinuun yhteyden. Meidän on helpompi luottaa ihmiseen, joka ajattelee samalla tavalla kuin itse tai jonka koemme ymmärtävän meitä. Se tuo turvalllisuuden tunteen ja kokemuksen, että olemme samalla puolella. On kuitenkin mahdollista kohdata ja luoda yhteys myös silloin kun ajatukset eivät kohtaa. Silloinkin, kun toinen katselee maailmaa ihan erilaisten lasien lävitse.

Jokaisella ihmisellä on täysin ainutlaatuinen kokemus elämästä, johon vaikuttaa lukuisat uskomukset, opitut määritykset ja koko ihmisen sielun historia, haavoineen ja iloineen. Olemme jokainen erilaisia ja samalla kukin täydellisiä omassa epätäydellisyydessämme ja monimuotoisuudessamme. On siis mahdotonta olla aina samaa mieltä, mutta on joskus mahdotonta edes ymmärtää toista – jopa silloin kun haluaisi ymmärtää. Meissä on kuitenkin yksi kohta, joka kykenee ymmärtämään aina, kohtaamaan ja luomaan yhteyden erilaisuudesta huolimatta. Se on sydäntietoisuus, keskikohdassamme oleva rakkaus.

Mieli haluaa tehdä malleja ja lokerointeja. Ne kuitenkin luovat helposti vastakkainasettelua; sinä olet erilainen, kun et ajattele samalla tavalla tai et usko samoihin asioihin. Sen sijaan, että ottaisimme lahjan vastaan eli antaisimme toisen näkökulman tai kokemuksen avata itsessämme uutta, jokin meissä pitää tiukasti kiinni uskomuksista – silloinkin kun haluamme olla auki ja oppia näkemään toisin. Vaikka oikeasti erilaisuus ja tarinoiden kirjo on elämän rikkautta ja upeaa monimuotoisuutta sekä erilaisia teitä sisimpään ja totuuteen, silti osa meistä haluaa määritellä jonkun oikeaksi tai vääräksi. Muurit rakentuvat, kun tietoisesti tai tiedostamattamme emme halua ymmärtää tai hyväksyä toisen erilaisuutta. Uskonnot ja niiden väliset kiistat ovat tästä selkeä esimerkki. On helpompaa tuntea yhteyttä ihmisen kanssa, joka uskoo samoihin asioihin ja jonka maailmankuva on samanlainen. Mutta kun toinen ihminen katseleekin maailmaa erilaisten lasien lävitse; uskoo erilaisiin asioihin ja määrittelee asioita toisin, on yhteyttä vaikeampi muodostaa. Mutta entä jos vain erilaiset tarinat taistelevat keskenään? Entä jos vain opitut uskomukset ja mielen määritykset sotivat? Olisiko aika opetella luomaan yhteys erilaisuudesta huolimatta ja antaa sydämen puhua?  Voisimmeko luottaa ihmisyyteen ja sen hyvyyteen, vaikka emme olisikaan samaa mieltä tai ymmärtäisi toisiamme? Uudessa maailmassa, korkeammassa tietoisuudessa, meidän on opittava luottamaan myös näkymättömään energiaan ja oltava tietoisempia niiden vaikutuksesta meihin. Voimme myös oppia luottamaan yhteyteen erilaisuudesta huolimatta ja ilman mielen täydellistä ymmärrystä. Se tarkoittaa tahtoa ja rohkeutta olla sydän auki tuntemattomankin edessä. Se tarkoittaa rohkeutta luoda yhteys, joka tapahtuu sanojen tuolla puolen, ihmiseltä ihmiselle, sydämestä sydämeen.

Väärinymmärryksen keskellä voi olla myös hyvä pysähtyä ja kokeilla kysyä itseltään, uskallanko päästää irti tarpeestani olla oikeassa tai tarpeestani tulla ymmärretyksi. Uskallanko kohdata ja luottaa toiseen sanojen ja määritysten takana, vain olemalla? Rajaton sydämen tietoisuus on aina vahvempaa kuin rajalliset mielen mallit, jotka eivät välttämättä kohtaa vaikka haluaisikin. Kun laitamme hetkeksi sivuun tarpeen olla oikeassa, myös sen suhteen minkä tunnemme omaksi totuudeksi, voimmekin avautua jollekin uudelle. Silloin tulee mahdollisuus rakentaa siltoja muurien sijaan.

Kuten Rumi on vapaasti suomennettuna kirjoittanut: ”Oikean ja väärän määritysten tuolla puolen on paikka – tavataan siellä”. Sydäntietoisuudessa syntyvä erilaisuuden hyväksyminen ja myötätunto luovat sillan yhteiselle maaperälle ja aidolle kohtaamiselle. Pohjimmiltaan me kaikki kuljemme samaa matkaa, kohti sisäistä kotia ja rakkautta, mutta kukin omalla tavallamme. Tuota matkaa voi myös jakaa, kaikesta erilaisuudesta huolimatta.

Vuoristotiet jatkuivat nyt kauniin metsän reunustamana. Katselin yläpuolellemme kaartuvia puita. Kylvin auringonvalossa, joka siivilöityi puiden välistä kauniina valojuovina. Puiden puhdas vihreys ja valo muodostivat pesän, kuin sydämen, jonka rauhassa oli hyvä olla.

Katja

Emilia-Romagna, Maria Magdaleenan päivänä 22.7.