Avainsana: Feminiininen energia

Rakkaus on avain, nyt ja aina

katjafrangeJätä kommentti

Elämme todella merkittävää muutoskohtaa, joka vain tiivistyy tiivistymistään. Toisille se näyttäytyy vahvasti juuri nyt, mutta toiset näkevät sen helpommin katsomalla esimerkiksi tätä vuotta tai viimeistä paria vuotta. Muutos tapahtuu niin mikro- kuin makrotasolla, henkilökohtaisella ja kollektiivisella tasolla. Isossa kuvassa olemme vahvassa ”ylösnousemusportaalissa”. Monille ylösnousemus tai kristustietoisuus on triggeröivä sana, mutta pyri karsimaan sen ympäriltä opitut merkitykset ja kuulla sisälläsi sen todellinen merkitys.

Voisi sanoa, että ylösnousemus on ennemminkin kuin alasnousemista, alaslaskeutumista. Se tarkoittaa henkemme yhdistämistä kehoon, taivaan laskeutumista maan päälle. Käytännössä sitä, että elämme yhä voimallisemmin näkyväksi ja todeksi sitä, kuka aidosti olemme. Matka on kuitenkin haastava ja kysyy valtavasti luottamusta ja uskoa, koska käytännössä se tarkoittaa itsemme, oman ihmisyytemme kohtaamista. Omien pelkojen, haavojen, varjojen – kaiken ihmisyyteen liittyvän kärsimyksen kohtaamista, hyväksymistä, anteeksiantoa ja rakastamista. Tämähän on se kuuluisa kärsimystie, ihmisyyden kohtaaminen. Vain se on tie ylösnousemukseen, eli henkemme laskeutuminen kehoon – ja siitä kotiinpaluu keskikohtaan, siihen missä kaikki yhdistyy, eli rakkauteen.

Tämän voi ajatella myös malja -symbolin kautta. Kehomme on kuin malja, johon elämän hengen tulee laskeutua ja virrata siinä yhä vapaampana alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Tämä on se Graalin malja – kristustietoisuus virtaa vapaana kehossamme. Meistä jokainen on Graalin malja, jolla on voima ja kyky virrattaa puhdasta, kirkasta ja korkeavärähteistä tietoisuutta lävitsemme – eli kristustietoisuutta. Se ei kuitenkaan tapahdu, jos emme ole yhteydessä maahan, juuremme eivät ole vahvat, koska mitä vahvemmin kehollistumme, sitä vahvemmin myös meidän maljamme, eli fyysinen kehomme kestää ottaa vastaan yhä korkempaa energiavärähtelyä. Tämä on myös feminiinin kristustietoisuuden ja Maria Magdaleenan opetusten keskiössä, yhteys maahan/kehoon, hengen laskeutuminen kehoon. Feminiini on toki meissä kaikissa sukupuoleen katsomatta, mutta fyysisesti naisen keho ilmentää tätä – siksi naiset ovat nyt avainasemassa, heille on luonnostaan helpompaa kehollistaa kristustietoisuus maahan ja ovat siten avainasemassa synnyttäen taivaan maan päälle, yhdistävät feminiinin(maa, keho, luonto) ja maskuliinin(taivas, tietoisuus, henki). Naisen yhteys luontoon/maahan/kehoon on siis luontaisesti erilainen kuin miesten, mutta sukupuoliin ei tule tarttua liikaa, kyse on kaikista ihmisistä.

Mutta miten siis vahvistamme omaa maljaamme, avaudumme olemaan vahva ja kestävä Graalin malja? Käytännössä se on juurikin sitä mielen, tunteiden ja kehon tasolla työskentelyä, aidolle itselle avautumista sekä avautumista entisestään myös omalle sielulle ja jumalalliselle, minä olen -olemukselle, rakkaudelle. Jälleen – yhteys ylös ja alas, sieluumme/henkeen ja kehoomme/maahan. Meillä kaikilla on tukoksia ja jännityksiä, traumoja ja haavoja – niitä kaikkia mitä meidän tulee itsessämme parantaa ja eheyttää ja suuresti rakastaa, jotta maljamme olisi eheä ja pystyisi virrattamaan yhä korkeampaa värähtelyä kehossamme. Toisilla maljamme rikkonaisuus vain tulee näkyväksi helpommin kehon kautta, toisille tunteiden kautta, toisille mielen rakenteiden kautta. Toisten kärsimystie eli parantumisen tie käy siis selkeämmin läpi fyysisen sairauden ja kehon traumojen parantamisen kautta, toisille tunteiden ja pelkojen kärsimystien kautta, mielen eli egon suojarakenteiden muuttamisen kautta – silti me kaikki joudumme tekemään töitä kaikilla näillä ”tasoilla” – koska ne ovat kokonaisuus, me olemme kokonaisuus. Ja jossain siellä kokonaisuuden keskellä on keskikohta, sydämemme, jossa kaikki yhdistyy ja jonka kautta me yhdistymme kaikkeen.

Mitään henkistä työtä emme kuitenkaan pysty tekemään, ellemme jatkuvasti muista olevamme ihmisen lisäksi suuria sieluja, rakkautta ja aina yhteydessä suurempaan jumalalliseen. Siitä saamme uskomme, luottamuksemme ja voimamme – siitä osasta itseämme sisäisesti ja siitä yhteydestä johonkin itseämme suurempaan. Se jokin suurempi – tahtoo sitä sitten sanoa Jumalaksi tai Rakkaudeksi tai joksikin muuksi – se on koko ajan ja aina meissä sisäisesti ja ympärillämme, niin taivaassa kuin maassa, siinä suuressa hengessä ja rakkaudessa kuin myös luontoäidissä. Muistathan kaikkea ohjaavan suuren viisauden: niin ylhäällä, kuin alhaalla ja niin sisällä, kuin ulkona.

Meillä on pimeimmässäkin kohdassa aina yhteys rakkauteen, mutta sen helposti unohtaa kivussa ja kärsimyksessä. Kivussa mielemme niin helposti uskottelee, että yhteyttä ei ole, koska oma ”systeemi” on tottunut ihmisen kärsimykseen, kuten uhriuteen – uskomaan, että on pieni tai arvoton tai jotain muuta. Ja tämä taas tietenkin kutoutuu traumoihimme, näkymättömäksi jääneen sisäisen lapsen haavoihin, joita tulee rakastaa etenkin juuri silloin kun tekee kipeää. Tämä on sitä ns. henkisesti aikuiseksi kasvamista, omalle voimalle avautumista. Että opimme olemaan myös itse itsellemme aikuinen, äiti ja isä – rakastamaan ja turvaamaan myös itse itsemme. Tätä suuri henki ja luonto ympärillämme on meille, kuin rakastava ja turvaava äiti ja isä – mutta saman kokeminen myös suhteessa itseen. Se on omaa voimaa, oma sisäinen kokemus, jota mikään tai kukaan ei voi muuttaa. Tämä ihmiselämä on kuitenkin suunniteltu niin, että jotta tämän oikeasti ymmärtäisimme ja kehollistamme, eli todella koemme ja elämme todeksi, meidän täytyy avautua sille sen kärsimyksen kautta. Ainakin nyt vielä se on tässä tietoisuudessa meidän ihmisten tehtävä. Uskon oman kokemukseni kautta kyllä myös siihen, että mitä syvemmälle pystyy katsomaan kärsimystä ja antamaan itsellensä anteeksi ja rakastamaan itseään, sitä kevyemmäksi polku muuttuu, ja silloin kärsimys ja pelko, eli usko erillisyyteen hälvenee. Lopulta on vain rakkaus – rakkaus on kaiken avain, se yhdistää kaiken, se parantaa kaiken. Ja kun hengen tasolla on vain sinä, sinun itsesi rakastaminen on se mitä olemme täällä opettelemassa.

Tämä suuri muutoskohta siis nostaa eteemme nyt kaikkea sitä, mikä vielä estää meitä olemasta Graalin malja yksin ja yhdessä – ne kivut, uskomukset, kärsimyksen – kaiken sen, mikä meidän tulee kohdata, hyväksyä, antaa anteeksi ja rakastaa. Itse olen kokenut, että tärkeintä on ottaa tämä tietoiseksi osaksi arkea. Aina kun tiedostat sisälläsi minkä tahansa tuomitsevan tai syyllistävän ajatuksen, pyydä anteeksi itseltäsi. Sano itsellesi anteeksi, että vielä uskot tuohon ajatukseen ja vielä uskot erillisyyteen – mutta rakastat itseäsi siitä huolimatta. Kaikki tuomitseminen ja syyllistäminen kertoo siitä, että sinä uskot vielä erillisyyteen. Mutta se on ok, me olemme ihmisiä – voit antaa myös sen itsellesi anteeksi ja silti rakastaa itseäsi. Vähitellen sinä kuitenkin muutut, avaudut myötätunnolle ja rakkaudelle – mutta sen kautta, että olet itse itsellesi myötätuntoinen ja rakastava. Et voi nähdä muidenkaan todellista kauneutta ja suuruutta, ellet näe omaasi – ja toisinpäin. Syvä ilo syntyy vasta sitten, kun avaudut elämälle sellaisena kuin se on – epätäydellisenä ja keskeneräisenä. Silti sitä voi rakastaa koko sydämestään, juuri sellaisena – aivan kuten sinuakin.

Luottamusta. Uskoa. Anteeksiantoa. Hyväksymistä. Myötätuntoa. Rakkautta.

Katja

Art: Akseli Gallen-Kallela, Ad Astra

Sisäinen liitto – kohti sisäisen feminiinisen ja maskuliinisen energian tasapainoa

katjafrangeJätä kommentti

Alkuperäinen artikkeli julkaistu Valomedian sivulla (20.6.2019) 

Jokaisen ihmisen sisällä on sisäinen nainen ja mies, feminiininen ja maskuliininen energia. Mitään ei olisi olemassa ilman näitä kahta vastakkaista, toisiaan täydentävää ja tasapainottavaa, perustavanlaatuista elämän energiaa. Kuten uusi ihminen saa alkunsa feminiinisen ja maskuliinisen yhdistymisestä, sama voi tapahtua myös sisäisesti, itsetuntemuksen ja henkisen työn kautta. Tätä kutsutaan myös sisäiseksi liitoksi; sisäinen nainen ja mies yhdistyvät. Sykli sykliltä, kerros kerrokselta sisäisen feminiinisen ja maskuliinisen energian erilaiset ulottuvuudet puhdistuvat, sisäiset polariteetit yhdistyvät ja tasapainottuvat. Se saa aikaan transformaation – kuin syntyisi sisäisesti uudelleen.

Miten feminiinistä ja maskuliinista energiaa voi lähteä tietoisesti tasapainottamaan? Lähtökohtana on ymmärrys siitä, että itsessä on nämä kaksi monimuotoista energiaa, yin ja yang. Kyse ei ole siis sukupuolesta, vaan jokaisessa ihmisessä olevista energioista. Feminiininen energia on kuin mystinen ja intuitiivinen, alitajuntainen ja syklinen kuu. Feminiininen on kuin vesi ja tunteet, jotka myrskyävät, tyynesti keinuttavat tai juoksevat vapaana kuin kirkas vuoripuro. Maskuliininen taas on kuin näkyvä, vakaa ja voimallinen aurinko. Se on tuli, joka sytyttää, aktivoi ja loistaa näkyvänä. Tasapainottuakseen kuu tarvitsee parikseen auringon, vesi tulen ja feminiininen maskuliinisuuden.

Nämä energiat ilmenevät kussakin ihmisessä täysin ainutlaatuisella tavalla ja vaihtelevasti eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa. Luonnollisesti naiset ja miehet kuitenkin ilmentävät näitä energioita myös eri tavoin ja oman naiseuden tai miehisyyden tutkimisen kautta voikin tunnistaa energioihin liittyviä yleisiä, kollektiivisia malleja. Tämän vuoksi feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen liittyviä ajatuksia ja kokemuksia on hyvä jakaa myös naisten ja miesten ryhmässä. Me jokainen käymme läpi samoja kasvukohtia, vain erilaisten tarinoiden kautta. Kuitenkin tiedostaaksemme omaa feminiinistä ja maskuliinista energiaa, tarvitsemme sille erilaisia peilejä, jotta voimme tiedostaa myöskin näiden energioiden erilaisia puolia ja monimuotoisuutta.

Sisäisen tasapainon vahvistaminen vaatii paljon itsetutkiskelua ja sisimmän kirkastamista, kuten rajoittavien uskomusten, mallien, pelkojen ja haavojen kohtaamista ja puhdistamista. Vähitellen muutos kuitenkin tapahtuu, ja muutoksen myötä voi tuntea itsensä kokonaisemmaksi ja täydemmäksi. Itsetuntemuksen matka ei siis tarkoita, että pitäisi tulla joksikin tai pyrkiä johonkin, vaan päinvastoin. Sisäinen työ kuorii kerroksia, avaa olemaan se, kuka jo on. Se avaa aitoudelle, ihmisyydelle ja elämälle, joka ei määrity ulkoisen maailman tai muiden ihmisten mielipiteiden tai odotusten mukaan. Se avaa elämälle, joka perustuu omalle totuudelle. Sisäisen feminiinisen ja maskuliinisen energian tasapainottaminen on olennainen osa tällaista sisäistä matkaa. Sen myötä on yhä enemmän auki, omassa keskikohdassa, ilmentäen omaa ainutlaatuista esenssiä ja ydinolemusta sekä todellista potentiaalia, joka vaikuttaa suuresti myös ympärillä olevaan maailmaan.

Tunnistatko itsesi?

Olet ehkä kuullut pyhästä, puhtaasta tai terveestä energiasta tai toksisesta, haavoittuneesta ja epätasapainoisesta energiasta. Feminiinisessä ja maskuliinisessa energiassakin on kaksi puolta, terve ja epäterve, puhdas ja toksinen sekä ehjä ja haavoittunut puoli. Sisäisen työn kautta voi tulla vähitellen tietoiseksi omista vahvoista puolistaan, mutta myös siitä, mikä itsessä on eheyttämistä ja parantamista vailla. Niitä kohtaamalla ja transformoimalla tasapainottuminen vähitellen tapahtuu.

Tässä alla on lueteltu muutamia sanoja, jotka tyypillisesti kuvaavat näihin energioihin liitettyjä laatuja ja ominaispiirteitä. Tunnistatko itsesi, vahvuutesi tai kasvukohtasi?

Feminiininen

Yhteisöllisyys, sisäinen, intuitiivinen, syklinen, pyörteet ja laajeneva, prosessi orientoitunut, oleminen, kärsivällisyys, sydän, tiedostamaton, kuu, vesi, sekä-että, tunteet, vastaanottava, luova ajattelu, hoitava, lempeys, monimuotoisuus, herkkyys, pyyteetön rakkaus, myötätunto, hoiva

Haavoittunut feminiininen: tarvitsevuus, uhrius, häpeä, voimattomuus, marttyyrius, heikkous, manipulaatio, riippuvuus, yliherkkyys, liika tunteellisuus, kateellisuus, masentuneisuus, kyvyttömyys tehdä todeksi suunnitelmia

Maskuliininen

Yksilö, ulkoinen, tulos orientoitunut, lineaarinen, suorat linjat ja kulmat, analyyttinen, toiminta, malttamattomuus, pää, tiedostettu, aurinko, tuli, joko-tai, järki, antava, päätöksenteko, voima, vakaus, aktiivisuus, vastuu, itseluottamus, turvallisuus, selkeys

Haavoittunut maskuliininen: syyllisyys, vallan väärinkäyttö, dominointi, aggressiivisuus, kontrolli, epävakaus, kriittisyys, välttelevyys, kiusaaminen, epäreiluus

Kun olet tutkinut ja tunnustellut näitä yllä olevia sanoja, voit myös yhdistyä feminiiniseen ja maskuliiniseen energiaasi mielikuvien avulla. Visualisoi ja kuvittele keskustelevasi oman sisäisen naisen ja miehen kanssa. Tarkkaile esille nousevia mielikuvia, ajatuksia, tunteita ja muistoja. Voit kirjoittaa ajatuksiasi ja kokemuksiasi muistiin.

Äiti- ja isämalli

Syvemmällä itsetuntemuksen työssä voi huomata, että feminiinisen ja maskuliinisen energian muotoutumiseen vaikuttaa erityisesti oma äiti- ja isämalli. Oma äiti ja isä ovat ensimmäiset ja vaikuttavimmat esikuvat ja auktoriteetit, jotka muokkaavat ymmärrystämme näistä energioista, ja siitä millainen nainen ja mies on, tai kuuluisi olla. Tyypillistä on, että joko toistamme samoja malleja tai toimimme päinvastoin kuin millainen mallimme on. Ilman sisäistä työtä, olemme yleensä täysin tiedostamattomia näistä malleista, kunnes alamme tietoisesti niitä itsessämme ja elämässämme tutkimaan. Äiti- ja isämallin juuret voivat kummuta hyvin pitkältä sukupolvien takaa. Tutkimalla oman suvun nais- tai miesmalleja, voi huomata yhteneväisyyksiä, jotka ulottuvat myös omaan elämään. Silloin voi tunnistaa esimerkiksi naiseuteen liittyvää häpeää ja uhriutta tai miehiin liittyvää syyllisyyttä, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Ne ovat niitä tietoisia ja tiedostamattomia malleja, opetettuja ajattelutapoja tai sanomattomia odotuksia, joita on oppinut esimerkin ja kasvatuksen myötä toistamaan.

Etenkin parisuhteet nostavat helposti esille sisäisen feminiinisen ja maskuliinisen energian toimivat ja toimimattomat mallit ja haavat. Tarvitsemme toisia ihmisiä peilaamaan itseämme, näyttämään meille itsemme. Useimmiten se lähin ihminen, yleensä oma kumppani, on se tanssi- ja leikkikaveri, jonka kanssa käymme tasapainoilua, myös suhteessa itseen. Lähin ihmissuhde on usein vahva peili sisäiselle liitolle. Parisuhde ei kuitenkaan ole mikään edellytys näiden energioiden tutkimiselle. Yhtä lailla kuka tahansa ihminen elämässämme voi herättää meitä ja auttaa avautumaan itsellemme. Kuitenkin aina läheinen, luotettava ja turvallinen ihminen – oli sitten kyseessä vaikka ystävä, sisko, vanhempi tai kumppani – pääsee helpommin ihon alle suojakuoriemme lävitse ja voi siten peilata sisimpäämme kirkkaammin. Syvemmän muutoksen saa aikaan lopulta kuitenkin se, että on itse tarpeeksi rohkea kohdatakseen itsensä ja ne puolet mitä ei haluaisi itsessä nähdä tai kohdata. Tiedostamaton ei voi muuttua tietoiseksi ilman tiedostamista. Sisäinen syvyys ei avaudu ilman tuntemattomaan sukeltamista. Haavat eivät parane, jos ei niitä putsata. Vaikka tarvitsemmekin toisiamme, lopulta kuitenkin ne sisäisen tasapainon avaimet ovat vain itsellä.

Sisäinen liitto, feminiinisen ja maskuliinisen energian välinen tasapaino on aiheena hyvin laaja, monimuotoinen ja syvä. Sitä kohti kuljettava itsetuntemuksen matka, sisäinen työ kohti sisäistä liittoa kysyy rohkeutta, luottamusta ja kärsivällisyyttä. Valmiiksi tai täydelliseksi tuskin tulemmekaan, koska elämä on alati laajenevaa ja muuttuvaa. Silti, ja ehkä juuri siksi, sisäisen feminiinisen ja maskuliinisen energian tutkiminen itsessä on äärimmäisen mielenkiintoista, antoisaa ja avaa sellaisen elämän seikkailun, jota ei ole osannut kuvitellakaan!

Katja

Magdala-koulu sai uuden nimen – lue tarina uuden nimen synnystä!

katjafrangeJätä kommentti

Uutiskirjeen teksti 22.12.2018

Valon aika alkakoon!
Voi että minä jaksan ihmetellä tätä elämän johdatusta ja yllätyksellistä elämän polkua! Kaikella, aivan kaikella on tarkoituksensa. Kysymyksiin tulee aina vastaus, kun vain antautuu ja antaa asioiden tapahtua ensi vastusteluista huolimatta. Nyt on talvipäivänseisaus, päivä jolloin valo alkaa palata takaisin. On täysikuu, päivä, jolloin asiat täydentyvät. Ja maanantaina laskeutuu joulurauha. Kuten tarinassa kerrotaan, taivaalle syttyy tähti ja uusi ajanlasku alkaa. Kaikki tuntuu olevan linjassa myös minun elämässäni alkavan uuden ajan kanssa. Haluan kertoa sinullekin tästä, nimittäin tämäkin tarina taas kuvastaa kauniilla tavalla elämän merkityksellisyyttä ja sitä johdatusta missä jokainen meistä saa elää, kun vain jaksaa yhä uudelleen uskoa, luottaa, antautua ja jatkaa matkaa haasteista huolimatta.

Minulle tämä vuosi on ollut suurelta osin raskas, mutta syvästi opettava. Valo on valaissut varjoja, tuli on polttanut vanhaa, vesi on pessyt puhtaaksi luita myöten. Uuttakin vuoteen on mahtunut, kuten se, että Magdala-koulu aloitti lokakuussa ja sen myötä taas yksi iso unelmani toteutui. Aika pitkään koulun nimi oli kysymysmerkki. Minun sieluani puhutteleva Maria Magdaleenan energia oli jo pitkään kulkenut elämässäni ja kun nimi sinkoutui tietoisuuteeni, palaset loksahtelivat paikoilleen kauniissa synkroniassa. Siinä kohdassa siis nimi oli juuri se mikä pitikin olla. Vitkastelin kuitenkin jonkin aikaa nimen rekisteröinnin suhteen, ja kun vihdoin laitoin hakemuksen menemään, sain tietää, että eräs suuren meren tuolla puolen päämajaansa pitävä uskonnollinen järjestö oli rekisteröinyt Magdala-nimen yksinoikeudekseen koko maailmassa, ja hiljattain siis myös EU:n alueella.

Otin yhteyttä kyseiseen järjestöön, useammankin kerran, mutta vastaus oli lämpimän tyly, en saanut poikkeuslupaa edes Suomessa nimen käyttämiseen. Ensireaktioni oli luonnollisesti hämmentynyt ja aluksi koin tapahtuvan ilmentävän sitä, että nimen edustama feminiininen energia ei ole vieläkään vapaata. Mutta tunteiden ja mielen myrskyn laannuttua, päätin että en lähde taistelemaan. Jälleen kerran olisi antauduttava Unskin (=Universumin) ohjaukselle. Annoin energian palvella minua, näyttää uuden. Päästin irti ja kysyin mitä tilanne halusi opettaa. Koska koulu on myös minun peilikuvaani, päädyin jälleen perustavanlaatuisen kysymyksen äärelle: kuka minä siis oikein olenkaan?

Näin elämä alkoi opettaa minua koulun tarinan myötä. Se työnsi minut itseni jälleen niiden samaisten kysymysten äärelle, joita avaan myös muissa. Magdala-koulun prosessi kun kuljettaa nimenomaan eheytymisen, aitouden, itsetuntemuksen ja sitä kautta oman ainutlaatuisuuden teemojen äärelle. Jokin suurempi oli sitä mieltä, että jos kerta kuljetan muita syvällisesti tässä teemassa, minun tulee käydä se jälleen kerran läpi itsessänikin. Niinpä kokonaisuus alkoi kutoutua uudelleen, ja vähitellen henkinen minäni ja tehtäväni tuli kirkkaammaksi kuin koskaan aikaisemmin – ja sitä myöten syntyi myös uusi nimi. Kuljen vahvasti kahta henkistä polkua yhtä aikaisesti. Näissä kahdessa yhdistyy elämän ulottuvuudet, feminiininen ja maskuliininen, valo ja varjot, henki ja keho, taivas ja maa… Toinen on ns. Maria-polku, pyhän feminiinisen polku. Toinen on shamanistinen polkuni. Näiden kahden muodostaessa entistä vahvemman tasapainon sisälläni, syntyi uusi nimi: Shamaria. Siinä se siis on, Shamaria, uusi nimeni ja modernin mysteerikoulun uusi nimi! Nimen noustua esille se vielä vahvistui vahvassa meditaatiossa, jossa kuulin itseni sanovan ”Minä olen Shamaria Valo.” Ja kuin elämän vahvistukseksi – juuri nyt nimi vaihtui ja hyväksyttiin rekisteriin – aikana jolloin valo lähtee kasvamaan. Aikana, jolloin käännymme jälleen kohti uutta kuuta. Aikana, jolloin tähti syttyy taivaalle ja uusi vuosi alkaa. Tulevaisuus näyttää mitä kaikkea tulen vielä tuon nimen alla tekemään, enteitä kyllä on jo syntynyt, mutta niistä sitten enemmän myöhemmin… Annetaan jonkin suuremman taas ohjata. Shamaria on kuitenkin nyt syntynyt, koulu jatkaa ja vahvistuu, kuten tähänkin asti.

Tämän tarinan varsinainen opetus tai tärkeä viesti on kuitenkin vielä kertomatta. Tarina kertoo ennen kaikkea siitä, miten tärkeää tässä ajassa on luoda uutta. On turha lähteä taistelemaan vanhaa vastaan tai pyytää lupaa olemassaololleen! On turha kiukkuilla siitä mikä on. Tärkeää tässä ajassa on luoda uutta, koska sillä muutetaan maailmaa. Uusi toki saa kasvuvoimaa aina vanhasta. Perinteet, kuljetut polut ja juuremme ovat jotain äärettömän arvokasta, mutta siihen tulee yhdistää myös tulevaisuus. Näin syntyy eheys, kokonaisuus, jolla on uutta annettavaa. Sama tarina pätee meihin ihmisiin, kuin vaikkapa tässä tapauksessa kouluun. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, täysin omanlainen kokonaisuus. Jokaisella meistä on on oma medicine, lääke, jollaista toista ei ole maailmassa. Aivan kuten koulunkin kokonaisuus ja energia, jokainen miestä on omanlainen sekoitus, jatkuvasti muuttuva sellainen. Muotoudumme kuljettujen polkujen mukaan. Koostumme sielun tarinoista, veri- ja henkilinjojen vaikutuksista, opituista uskomuksista, kaikista kokemuksistamme. Oma lääkkemme sisältää niin kykymme, lahjamme, koko fyysisen ja henkisen olemuksemme, kuin esivanhempien opetukset ja tulevaisuuden visiot. Jokainen meistä on ainutlaatuinen lahja maailmalle. Tarvitsemme tällaista jokaisessa olevaa uutta, puhdasta, vapaata energiaa ja sen myötä syntyviä uusia tarinoita. Ne syntyvät silloin, kun olemme mahdollisimman aitoja ja itselle totuudellisia. Lääkkeemme pääsee vaikuttamaan silloin, kun uskallamme olla sellaisia kuin olemme, epätäydellisen täydellisiä. Silloin kun itse omistamme tarinamme ja hyväksymme itsemme ja elämämme sellaisena kuin se kussakin hetkessä on.

Näin siis uusi aika alkaa, käärmeen nahka kuoriutuu uuden kerran, kudontaan tulee uusi kerros. Kasvavan valon aika alkaa. Kulkiessamme taas kohti kevättä, jokaisessa päivässä on taas pieni hetki enemmän valoa. Mutta kaikki aikanaan, tärkein on kuitenkin tässä ja nyt. Ja nyt saamme pysähtyä tämän pimeyden keskelle lepäämään, tähtitaivaan alle. Rentoutua, rauhoittua ja iloita. Koska sitä se joulu on. Taika-aikaa. Ihmettä. Eloa ja oloa, tässä ja nyt.

Valolla, Katja

Kehon ja hengen yhteys – Matkalla takaisin kehokotiin ja kokonaiseksi naiseksi

katjafrangeJätä kommentti

Tämä blogikirjoitus on julkaistu Naiseuden voima -sivustolla 20.12.2018

Kun synnymme tähän maailmaan, kehosta tulee kotimme. Ilman sitä emme voisi olla täällä, näkyvänä ja kokea tätä elämää tässä ja nyt. Yleensä lapsena olemme vahvasti kehossa. Elämme tässä hetkessä. Olemme hereillä ympäröivälle maailmalle. Aistimme. Kosketamme. Laulamme ja leikimme. Teemme kärrynpyöriä, ihmettelemme ruohon tuntua jalkapohjissa ja hiekan mursketta hampaiden välissä. Itkemme kun itkettää, nauramme kun nauru purskahtaa esille. Käytämme kehokotiamme nauttimaan elämästä ja ilmentämään sitä sielua, joka tänne syntyessään sai fyysisen muodon. Mutta elämään kuuluu myös vastoinkäymiset, kipu ja satuttavat tunteet. Meillä jokaisella tapahtuu elämässä asioita, jotka voi vähitellen saada meidät erkaantumaan tästä kehostamme ja sitä myöten myös puhtaasta elämän ilosta ja nautinnosta.

Joskus jo syntymässä tapahtuu erkaantumista henkisen ja kehollisen itsemme välillä. Tänne maailmaan syntyminen voi jättää sisällemme pelkoa tai kehoomme kipua, joka alitajuntaisesti estää meitä alun perinkään asettumasta kehoon ja tähän maailmaan. Vaikka itse syntymä olisi kuinka helppo ja lempeä, jo syntymä itsessään on jokaiselle jonkinlainen trauma, koska silloin meidät erotetaan äidistä, siirrymme ykseyden tilasta erillisyyden maailmaan, omaksi yksilöksi, joka ei enää olekaan osa äitiä. Syntymän jälkeen elämään kuuluvat kipeät, niin henkiset kuin fyysiset kokemukset lisääntyvät. Joidenkin tarina on rankempi kuin toisten, mutta kukaan ei jää ilman elämän koettelemuksia.

Jos ihminen on onnekas siten, että hänelle on annettu turvallinen ja rakastava ympäröivä maailma ja tuki, palautuminen haavoittavista kokemuksista on helpompaa. Jos taas ei, jokainen kokemus voi luoda vain entistä syvempää sisäistä erillisyyttä ja jokin pelästynyt sielumme osa ei enää palaakaan takaisin kotiin. Etenkin turvattomuutta ja rakkaudettomuutta kokeva ihminen voi vähitellen paeta kehollisuutta, oppia karttelemaan haavoittunutta inhimillisyyttään ja rakentaa yhä paksumpia suojia aidon itsensä ympärille. Yleensä tämän kaiken tekee täysin tiedostamattaan. Elämä haavoittaa kuitenkin meistä jokaista. Harva ihminen, jos kukaan, on sisäisesti niin vahva, ettei sydämeen sivallettu sana tuottaisi kipua, pettäminen vavahduttaisi luottamusta tai mikään elämän isku pakottaisi pakenemaan, tavalla tai toisella.

Vaatii valtavaa sisäistä voimaa kohdata pakenematta fyysinen tai henkinen uhka. Etenkin jos ihminen elää pitkän aikaa traumaattisissa oloissa, haastavissa elämän olosuhteissa tai esimerkiksi kärsii sairaudesta tai kokee vaarallisen onnettomuuden –  se kaikki voi kuin työntää pois kehosta, pakenemaan kärsimyksellistä ihmisyyden kokemusta. Kehosta voi tulla kuin häkki, jossa ei tunne olevansa vapaa ja voimallinen. Mitä haavoittuneempi on, sitä kauemmaksi muurien taakse on linnoittauduttava tai lentää tavoittamattomana eteerisenä valo-olentona, ettei vaan kukaan pääse tulemaan liian lähelle. Ettei vaan tule uudelleen haavoitetuksi.

Tämä on myös täysin luonnollinen sisäinen suojelumekanismi. Sisäänrakennettu viisautemme varmistaa selviytymisemme dissosioitumalla, ulkoistamalla kokemuksestamme ja suojautumalla hyväksi katsomallaan tavalla. Nimittäin juuri kehossa oleminen mahdollistaa kivun kokemuksen, aivan kuten kaikkien muidenkin tunteiden, myös hyvien tunteiden kokemisen. Mitä vahvemmin olemme kehossa läsnä, sitä vahvemmin aistimme ja tunnemme kaiken. Kuitenkin joskus fyysinen tai henkinen kipu on niin suuri, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erkaantua. Paeta vaikkapa mielikuvitusmaailmaan, aineisiin, työhön tai henkisyyteen  – kunhan ei tarvitse olla tässä ja nyt ja kokea enää uudelleen sitä kipua mitä joskus lähti karkuun. Näin sisälle syntyy kuilu, eheys rikkoontuu, yhteys katkeaa niin itseen kuin sitä kautta muihin. Yhtäkkiä voikin olla kuin kaksi erillistä ihmistä samassa – kehokuori ja jossain muurien takana oleva tai eteerisenä liihottava värisevä, haavoittunut, hylätyksi tullut ja yksinäinen sielu.

Etenkin naisen silmin katsottuna, erillisyyttä kehostamme saa aikaan myös kaikki ne kokemukset, jolloin koemme kehon pettävän meidät. Se ei täytäkään omia tai ympäröivän maailman asettamia odotuksia. Ei olekaan tarpeeksi kaunis tai tietyn mallinen. Etenkin naiset tunnistavat tämän. Nainen kokee helposti erivahvuista inhoa, häpeää tai tuomitsemista kehoaan kohtaan, johtuen myös vahvasti opituista malleista ja lukemattomista odotuksia naisen kehoa kohtaan. Minulla ei olekaan sellainen vartalo, kuten jonkin määrittelemän mallin mukaan tulisi olla… En olekaan aina täydellinen, vaan vanheneva ja ryppyinen… En tulekaan raskaaksi silloin kun haluan, kehoni pettää minut keskenmenoilla ja sairauksilla… Kehoon liitetään epätäydellisyys rumuus, likaisuus ja häpeä. Vaikka suunta on myös kääntynyt takaisinpäin ja nämä asiat ovat esille enemmän kuin ehkä koskaan, aikojen saatossa olemme kulkeutuneet yhä kauemmaksi naisen kehon luonnollisuuden hyväksymisestä. Monelle keho on kuin objekti, jota voi muokata, tuomita, kohdella väärin ja jonka luonnollista rytmiä voi muuttaa, vaikka väkisin.

Historia on pitkä ja sen muuttaminen vie aikansa. Naisen kehoa on niin pitkään alistettu, arvosteltu, vaiennettu ja pahoinpidelty – niin itsen kuin jonkun toisen käsillä. Etenkin naisen kehoon on liitetty kaikki syntinen ja likainen. Naisen haluttiin olevan vallan alla, puhtaita, pyyteettömiä ja huomaamattomia – ja tällainen ajattelu elää edelleen vahvasti henkilökohtaisessa ja kollektiivisessa tietoisuudessa – saaden vain nykyaikaisen muodon. Naiset ovat oppineet jopa inhoamaan verta vuotavaa kehoaan ja maitoa valuvia rintojaan – vaikka kumpikin näistä kuvastaa naisen kehon ihmeellistä luomisvoimaa ja elämää ravitsevaa viisautta. Lopulta kuitenkin, naisen erillisyys kehosta on myös erillisyyttä feminiinisen energian villistä, kesyttämättömästä, uutta luovasta alkuvoimasta. Kehon kieltäminen on myös oman feminiinisen voiman ja viisauden kieltämistä kokonaisena ja ehjänä. Eikä tämä rajoitu vain naisiin. Yhtä lailla miehiltä on katkaistu siivet ja esimerkiksi yhteys feminiinisen energian herkkyyteen.

Koska tällainen kipua tuottava kehollisuus ja epätäydellinen ihmisyys tuntuu vain pettävän, mieli alkaa uskoa, että se on jotain mitä pitää vältellä ja juosta karkuun – tai toisaalta yrittää kontrolloida ja laittaa kuriin. Näin kärsimys voi vetää ajan myötä vinoon, niin että on yhä vaikeampi olla tässä ja nyt, ja tulee tarve juosta pakoon addiktioihin. Tällöin nainen voi lähteä etsimään tarkoitustaan ja hyvää oloa myös esimerkiksi henkisyydestä ja valosta. Siellähän on se täydellisyys, jota ei voi tässä epätäydellisessä kehollisuudessa ja ihmisyydessä olla…. Sehän on se pyyteetön rakkaus, joka auttaa minua kestämään läpi tämän ihmiselämän harhan… Tämä voi kuitenkin huomaamatta saada aikaan sen, että nainen kääntääkin selkänsä osalle itseään, kuin pyrkien pois tästä satuttavasta ja kärsimyksellisestä elämästä. Yhteys omaan sisäiseen suuruuteen ja tietoisen yhteyden luominen omaan sieluun ja suureen henkeen on oleellista, mutta sinne ei kuulu kadota. Olemmehan ihmisiä.

Kokonainen nainen on auki jokaiseen ilmansuuntaan. Hänellä on yhteys ylös ja alas sekä yhteys sekä itseen että ympäröivään maailmaan. Kokonaisuus syntyy siitä, että nainen on avautunut sisäiselle suuruudelleen, levittänyt siipensä avaten sydämensä ja tietoisuutensa. Samaan aikaan kokonainen nainen on vahvasti juurillaan, ihmiskehossa, jalat syvällä maan mullassa. Tämäkään ei ole joko-tai: henki tai materia, vaan kummatkin. Tarkoituksemme on kehollistaa henki ja sisäinen valomme.  Se on sitä, että olemme läsnä kehossamme, hetki hetkeltä aidompana – näkyvänä ja kuuluvana sellaisena kuin olemme. Kuin majakka, joka loistaa valoaan siellä missä on, jo pelkällä olemuksellaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa elämässä koettujen fyysisten ja henkisten kipujen ja haavojen kohtaamista ja parantamista. Kaiken sen hyväksymistä ja anteeksiantamista mikä alun perin synnytti sisäistä erillisyyttä ja sai meidät kehostamme lähtemään. Se tarkoittaa elämän myötä syntyneiden suojien ja kerrosten purkamista, sekä opittujen valheiden ja vanhentuneiden tarinoiden irtipäästämistä. Kokonainen nainen oppii rakastamaan haavoittunutta itseään, pelokasta tai uhmakasta sisäistä lastaan, joka on samalla täydellinen juuri sellaisena, epätäydellisenäkin. Kokonainen nainen vähitellen oppii, että hän on turvassa kehossaan ja tässä maailmassa. Sitä myöten hän säteilee yhä kirkkaampaa omaa voimaa, itsenäistä, pelotonta rakkautta ja ylpeyttä itsestään juuri sellaisena kuin on, omassa ainutlaatuisuudessaan. Tällaisen eheyden ja kokonaisuuden kutominen on pitkä prosessi, luultavasti elinikäinen, koska ihmisenä emme tule valmiiksi tai täydelliseksi. Se on jatkuvaa nahkojen luomista, kerrosten kuorimista ja hyväksymistä yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta jossain kohtaa tämä työ myös palkitaan.

Mitä läsnäolevammin ihminen on kehossaan, sitä elävämmäksi elämä muuttuu. Kehollistunut henkisyys on voimallista ja katseet kääntävää. Aistit vahvistuvat, nautinto kasvaa. Läsnäolo vahvistuu. Voi kokea olevansa osa luontoa ja ympäröivää maailmaa. Kohtaamiset syvenevät. Syntyy aitous ja mutkattomuus. Tapahtuu uudelleen syntyminen, uusi tapa olla tässä maailmassa. Se ei poista elämän varjoja ja pimeyttä, mutta syntyy uudenlainen voima kohdata ja muuttaa ne. Elämä kehossa on enemmän tässä ja nyt, väreilevänä ja värikkäänä. Se synnyttää syvältä kumpuavaa iloa ja elämänvoimaa, joka muuttaa ja palvelee myös ympäröivää maailmaa. Koska lopulta vain tämä autenttinen yhteys itseen mahdollistaa kokonaisvaltaisen yhteyden myös muihin.

Aito ja syvä kohtaaminen voi tapahtua vasta kun ei ole vain tyhjä kuori tai eteerinen valo-olento, vaan tässä ja nyt, juuri sellaisena kuin on. Ihminen, joka kehollistaa hengen, luo näkymättömän näkyväksi sanojen, tekojen ja olemuksensa kautta.

Lämmöllä ja ilolla, Katja

Näetkö ja kuuletko minut? Olenko merkityksellinen?

katjafrangeJätä kommentti

Tämä kirjoitus on julkaistu Naiseuden Voiman sivustolla 4.9.2018

***

Ihmisen käsitys itsestä rakentuu vahvasti sen mukaan miten toiset näkevät ja kuulevat hänet. Tarvitsemme myös toisiamme kohdataksemme itsemme. Jos emme tule nähdyksi ja kuulluksi, on kuin olemassaolomme ei tulisi todistetuksi. Lapsena osaamme vielä vaatia nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Lapsi huutaa, nostaa ääntänsä, jos hänestä tuntuu ettei häntä kuulla. Lapsi tekee itsensä nähdyksi – kato mua, hän pyytää. Jokainen haluaa tulla huomatuksi omana yksilöllisenä itsenään. Se tuo meille hyväksytyksi tulemisen kokemuksen.

Naisen tarpeisiin kuuluu tulla nähdyksi myös naisena. Naisen ja jokaisessa ihmisessä olevan feminiinisen energian oikeus on kukoistaa runsaana ja näyttävänä, virrata vapaana sekä tulla arvostetuksi ainutlaatuisessa kauneudessaan.

Voit ehkä tunnistaa sisälläsi olevan pienen tytön, joka sädehtii saadessaan olla ihailtu keskipiste. Opimme kuitenkin työntämään tämän osan itsestämme sivuun. Vaihdamme värikkäät vaatteet harmaisiin, hiljennämme äänen, laskemme pään alas ja sulaudumme joukkoon. On parempi, ettei erotu joukosta. Kuvittelemme myös, että oman itsensä näyttäminen ja esille tuominen on väärin muita kohtaan. Kuvittelemme, että on helpompaa piilotella ja vähätellä itseään. Koska emme koe olevamme merkityksellisiä vain sellaisena kuin olemme, haemme hyväksyntää ulkoisilla asioilla – titteleiden, tekojen, saavutusten ja suoritusten kautta. Varomme kuitenkin, ettemme vaan tee muiden oloa epämukavaksi tai vaikuta liian itserakkaalta ja itsekkäältä. Kaiken tämän tehdessämme tulemme kuitenkin kieltäneeksi itsemme. Tukahdutamme näin itsemme ja viemme itseltämme myös mahdollisuuden vastaanottaa hyvää.

Uskallus olla näkyvä ja kuuluva on aina lahja itselle, mutta myös muille ihmisille. Se luo uutta elämää. Kun ihmisen näkymätön sisin tulee näkyväksi, se tuo maailmaan lisää runsautta, luovuutta, aitoutta ja kauneutta. Naisen rohkeus olla näkyvä ja kuuluva on aina lahja myös muille naisille. Kun nainen rakastaa itseään ja uskaltaa näyttää sisimpänsä, hän antaa siihen samalla luvan myös muille naisille. Valo vahvistaa valoa. Kun nainen on näkyvä ja kuuluva omassa valovoimassaan, hän valaisee myös muut, ja kohottaa tuota samaa energiaa myös muissa ympärillään olevissa naisissa. Toisen ihmisen kauneuden ja tarinan voi antaa inspiroida ja valaista omaakin polkua.

Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on siis vastavuoroista. Toinen ei voi nähdä ja kuulla sinua, ellet anna siihen lupaa ja uskalla näyttää itsesi. Se tarkoittaa uskallusta avata oma sisin. Se taas kysyy rohkeutta, koska on pelottavaa ajatella, että entä jos toinen ei hyväksykään minua. On rohkeaa näyttää oman pienuutensa; olla inhimillinen ja haavoittuvainen, koska siinä on riski tulla tuomituksi tai hylätyksi. Mutta vain sitä kautta toinen voi nähdä myös itsessä olevan sisäisen suuruuden – oman aidon olemuksen.

Entä jos et enää tukahduttaisi itseäsi? Sana kerrallaan voit rohkaistua puhumaan omaa totuuttasi, kertomalla oman mielipiteesi ja ilmaisemalla tunteesi. Sitä kautta saat kokemuksen, että se on täysin turvallista. Sanasi kyllä tavoittavat toisen, kun ne kumpuavat aidosti sisimmästäsi. Entä jos sinun ei tarvitsisi turhaan piilotella itseäsi? Askel kerrallaan voit tulla esille piilosta ja antaa muiden nähdä sinut. Kokemusten myötä luottamuksesi kasvaa – sinä voit olla vapaasti ja turvallisesti sinä. Sinulla on merkitys.

Näe tänään itsesi. Sano itsellesi: minä näen sinut. Ole tänäänkin läsnä itsellesi ja ihmisille joita kohtaat. Kuullaan ja nähdään toisemme – myöskin ilman erityisiä tekoja ja suorituksia. Vain siksi että olemme tässä, ihmisinä toisillemme.

Minä haluan nähdä ja kuulla sinut.

Katja

Kuusi avainta feminiinisen voiman ja viisauden vahvistamiseen

katjafrangeJätä kommentti

Tämä blogi on julkaistu Naiseuden Voiman sivustolla 23.8.2018

***

Naisten asettuminen omaan voimaansa on avain maailman muuttumiseen. Feminiinisen tulee olla arvostettu, nähty ja kuultu omassa ainutlaatuisessa viisaudessaan ja voimassaan. Tarkoitus ei ole, että feminiininen mahduttaa itsensä maskuliiniseen malliin, vaan ottaa oman paikkansa erilaisena, mutta tasavertaisena kumppanina.

Kaikessa olevaisessa on sekä feminiininen että maskuliininen energia. Siksi näiden energioiden välisen tanssin voi tiedostaa niin jokaisen ihmisen sisällä kuin esimerkiksi parisuhteessa, yhteisössä, luonnossa tai koko maailman tasolla. Vahvistuessaan tämä tasapainon tanssi mahdollistaa entistä inhimillisemmän, tietoisemman, vastuullisemman ja myötätuntoisemman maailman.

Muutos on kuitenkin lähdettävä ensisijaisesti omasta itsestä. Oman henkisen polun ja itsetuntemuksen kautta jokainen ihminen voi kulkea kohti oman sisäisen feminiinisen ja maskuliinisen energian välistä liittoa. Sitä kautta vaikutamme myös ympäröivään maailmaan. Koska olemme osa suurempaa kokonaisuutta, jokaisen itsessä tekemä työ muuttaa myös kollektiivista tietoisuutta.

Vaikka feminiininen ja maskuliininen energia eivät ole sukupuoleen sidottuja, seuraavassa on kuusi feminiinistä voimaa ja viisautta vahvistavaa avainta etenkin naisen elämän näkökulmasta.

Luovuus

Feminiininen energia on luovaa, transformoivaa ja uutta synnyttävää energiaa. Vaikka maskuliinisella energialla on oma tärkeä tehtävänsä uuden luomisessa, feminiininen synnyttää uuden näkyvään muotoon. Kaikki luovuus vahvistaa tätä feminiinistä voimaa. Se voi tarkoittaa mitä tahansa luovaa tekemistä, jossa näkymätön saa näkyvän muodon. Luovuudella nainen tuo esille jotain sielustaan, antaa sisimpänsä näkyä esimerkiksi kirjoituksen, maalauksen, äänen, liikkeen, sisustaminen tai vaikkapa ruoanlaiton kautta – ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla luova.

Luovuudelle on tärkeää antaa tilaa. Hiljenny, meditoi ja vahvista yhteyttä tähän hetkeen ja itseesi. Anna tila, johon uusi pääsee laskeutumaan. Asettaudu vastaanottamaan sitä mikä haluaa hetkessä syntyä. Kulje luonnossa ja istu veden äärellä antaen sen inspiroida sisintäsi. Naura, koska ilo avaa kanavia. Juhlista ja kiitä luovuuttasi mitään pois pyyhkimättä tai arvostelematta. Anna kaikkien kukkien kukkia itsesi sisällä.

Toisaalta on hyvä tiedostaa, että todellinen luova ja uutta synnyttävä energia on myös tuhoavaa. On tärkeää antaa sen tuhoutua, mikä on uutta synnyttävän energian tiellä. On tärkeää antaa sen hajota, mikä on ottamassa uuden muodon. Jos luovuus tuntuu tyrehtyneeltä, voit myös kutsua sisäistä lastasi auttamaan, ja aloittaa tekemällä niitä asioita, mitkä ovat lapsena sinua innostaneet ja saaneet luovuuden virtaamaan.

Intuitio

Siinä missä maskuliininen energia on loogista ja analyyttistä, on feminiininen energia intuitiivista. Intuitio vahvistuu erityisesti tietoisuuden avautumisen ja itsetuntemuksen kautta, tuntemalla ja erottamalla intuition esimerkiksi sisäisistä peloista, haavoista ja haluista. Harjoittele ja vahvista intuitiotasi. Kyseenalaista opittua ja anna lupa uudelle.

Jokaisen naisen sisäinen näkijä kysyy luottamusta siihen mitä ei tiedä. Se pyytää uskallusta antautua tuntemattomalle, sille, mitä ei voi kokea, tuntea tai tietää kuin sydämellään. Antaudu elämän mysteerille ja epävarmuudelle. Valjasta sisäinen utelias ja avoin lapsesi ja tutki elämää ihmetellen; aina ei voi tietää. Kaikkeen ei aina tarvitsekaan saada selitystä. Silti sydän on kuin kompassi, joka ohjaa eteenpäin, jokaisessa hetkessä. Ole hereillä.

Kuuntele sitä hiljaista ääntä, välähdysmäistä tietoa, näkyä tai kehon tunnetta. Kun mieleesi nousee kysymys tai teet valintoja tai päätöksiä, käänny ensin kuuntelemaan itseäsi, ennen kuin haet vastausta ulkopuoleltasi. Toimi intuitiosi mukaan ja katso mitä tapahtuu. Näin opit kokemuksen kautta luottamaan intuitioon, feminiinisen energian superpoweriin.

Yhteistyö

Feminiininen energia etsii luontaisesti yhteyttä ja sitä kautta syntyvää ykseyttä, kun taas maskuliininen energia on suuntautunut yksilöllisyyteen, joka luo erillisyyttä. Feminiininen energia kulkee sisäänpäin ja ohjaa kaiken yhteen. Se yhdistää, kutsuu kokoon, luo siltoja ja kutoo yhteen. Jotain voimallista tapahtuukin, kun naiset kokoontuvat yhteen. Naisten välinen ystävyys, siskous ja piirit vahvistavat jakamisen kautta syntyvää yhteyttä ja ykseyttä, niin suhteessa itseen kuin muihin.

Yhdessä naiset voivat toimia toisilleen kätilöinä uuteen ymmärrykseen, toimia peileinä ja auttaa oivaltamaan, vapauttamaan ja puhdistamaan vanhaa. Me kehitymme yhdessä, olemme jokainen osa suurempaa kokonaisuutta. Tällainen feminiininen yhteistyö ja siskous näyttää esimerkkiä siitä, että selviytyäksemme ja kehittyäksemme tarvitsemme toisiamme, rohkaisua, tukea, yhdistymistä ja jakamista. Kutsu koolle ystäväsi. Mene osaksi naisten piiriä. Kutoudu rohkeasti osaksi kokonaisuutta, jossa voit kokea tulevasi nähdyksi ja kuulluksi, ainutlaatuisena osana yhtä kokonaisuutta.

Seksuaalisuus

Seksuaalienergia on elämänvoimaa. Se on vitaalia, parantavaa rakkausenergiaa, joka sykkii sisällämme. Kehomme erittää rakkaushormonia, oksitosiinia, joka liikuttaa elämänvoimaa kehossamme vahvistaen siten terveyttä niin kehon, mielen kuin hengen tasolla. Vapautuessaan seksuaalienergia vahvistaa esimerkiksi luovuutta, avoimuutta, iloa ja kestävyyttä.

Feminiininen seksuaalinen voima ja naisten sensuaalisuus on tuomittu vuosisatojen ajan. Se on tukahdutettu, koska se on koettu uhkaavaksi patriarkaaliselle, vääristyneelle maskuliiniselle vallankäytön mallille. Naisten seksuaalisuutta on kontrolloitu, siitä on tehty häpeällistä ja siten naisilta on viety mahdollisuus päästä käsiksi omaan sisäiseen seksuaalienergiaan ja ymmärtää sen maailmaa muuttava voima.

Voimme kuitenkin muuttaa vanhan. Juhlista seksuaalienergiaasi ja sensuaalista kauneuttasi. Puhu rakastavasti kehollesi. Hemmottele itseäsi, rentouta kehosi vaikkapa hieronnalla tai hengityksellä. Opi tuntemaan kehosi ja sen mikä saa sen voimaan hyvin. Anna kehosi kertoa mikä tuntuu hyvältä. Nauti. Ruoki intohimoa elämässäsi. Kohtaa rohkeasti seksuaalisuuteen liittyvä häpeä. Kyseenalaista siihen liittyvät rajoittavat uskomukset ja määritykset. Älä piilota seksuaalisuuttasi, jos et halua sitä piilottaa.

Vaikka muutokset vuosisatoja vanhoissa uskomuksissa vievät oman aikansa, naisten tulee saada ilmaista itseään vapaasti, asettaa omat rajat ja määritykset, pitää itsemääräämisoikeus ja tulla kunnioitetuksi myös seksuaalisena olentona. Naisen seksuaalisuudessa on voima ja pyhyys, jonka voi kokea vain vapauttamalla itsensä ja sallimalla itselleen vielä uinuksissa oleva elämänvoima.

Ääni

Naisten ääni on ollut pitkään historiassa tukahdutettuna ja hiljennettynä. Naiset eivät ole saaneet ääntään kuuluville, heidät on hiljennetty tai mielipiteitä ei ole arvostettu. Äänen hiljentäminen on ollut myös viestiä siitä, että naisten tulee kuunnelle ulkopuolelta tulevia määrityksiä, pyytää lupa itselleen ja omalle olemassaololleen. On kuitenkin aika antaa äänen kuulua. Jokaisen naisen on aika ymmärtää, että juuri hänen sanomansa on kuulluksi tulemisen arvoinen juuri sellaisenaan.

Kommunikoi avoimella mielellä ja sydämellä. Uskalla puhua omaa totuuttasi. Uskalla esittää eriäviä mielipiteitä, antaa tunteiden tulla esille, ilmaista itseäsi vapaasti, myös negatiiviseksi luokiteltuja tunteita. Aidossa tunteessa ja herkkyydessä on voima, joka tavoittaa kuulijan paremmin kuin hienosti asetellut sanat.

Naisten on uskallettava olla esillä myös naisina ja antaa nimenomaan feminiinisen äänensä kuulua. Naisten ei tarvitse lieventää tai siistiä sanomaansa vain, koska he haluavat olla uskottavia ja hyväksyttäviä myös miesten maailmassa. Etenkin länsimaisilla naisilla on myös vapauden mukana tuleva vastuu tehdä osansa maailman muutoksessa. Koska meidän ei tarvitse pelätä henkemme puolesta, voimme puhua myös niiden naisten puolesta, joiden suut ovat edelleen hiljennetyt.

Rakkaus

Rakasta. Ota vastaan rakkautta. Ole rakastettu. Perustavanlaatuinen feminiininen energia on ennen kaikkea pyyteetöntä rakkausenergiaa. Kun ihminen kokee ja tiedostaa tuon rakkauden sisällään, elämä ei ole samanlaista kuin ennen. Valitse rakkaus antamalla anteeksi itsellesi ja muille. Valitse myötätunto itseäsi ja muita kohtaan. Hyväksy oma inhimillinen epätäydellisyys, ilman tuomintaa. Pyri päästämään irti luokitteluista, myös siitä mikä kuuluu naisille ja mikä miehille – keskity ihmisyyteen.

Voit fokusoida rakkauteen, ympärillä olevan kaaoksenkin keskellä. Koska valitsemalla rakkauden, muutat elämääsi ja ympäröivää maailmaa kaikista vahvimmalla voimalla mitä on. Rakkaus on se kuka me olemme. Rakkauden valitseminen luo ja vahvistaa ykseyttä, niin sinussa itsessäsi kuin kollektiivisesti. Palvele rakkautta ottamalla sen osaksi jokaista hetkeäsi, kehollistamalla se näkyvään muotoon. Pienilläkin teoilla, sanoilla ja hetkillä on merkityksensä. Todellinen feminiinisen energian voima on sitä, että voi koskettaa kaikkea sydämellä, ilman että sulkee sydäntään.

Katja